Kirkkonummella syntyy kotiseutuaiheisia kirjoja vinhaa vauhtia, viimeisimpiä on Wohlsin kartano, Ratsutilallisia, vaivaishoitolaisia ja juhlakansaa -teos, julkaisijana Wohls Gård Ab ja Kyrkslätts hembygdsförening rf.
Työryhmässä ovat ahkeroineet Sigbritt Backman ja Ingrid Grande. Taitto on Richard Elgertin ja suomenkielisen käännöksen on tehnyt Heli Hägg.
– Sigbritt ja Ingrid ovat koonneet historiallisen aineiston 1600-luvulta nykyhetkiin, sekä puiston että kartanon osalta lukuisista eri lähteistä. Kuvia on saatu myös useilta kuvaajilta, Wohls Gård Ab:n hallituksen puheenjohtajan Stefan Winquist summaa projektia kirjan johdannossa.
Itse luin kirjan kerta istumalta, niin kiehtovaa oli sukeltaa tämän Kirkkonummen vanhimman kartanon vaiheisiin: perinteikästä kartanon elämää 1700- ja 1800-luvuilla, omavaraista vaivaistalon ja kansakoulun elämää 1900-luvulla, sairaala parenteesiaikana ja vuokraviljelystä, kunnes se autiotalovaiheen jälkeen nousi uuteen kukoistukseen ja voitiin avata yleisökäyttöön 4.12.2012.
Suurta kiinnostusta
Motiivi kirjan kirjoittamiselle syntyi Stefan Winquistin mukaan paikassa vierailevien ihmisten valtavasta kiinnostuksesta talon historiaa kohtaan jo ensimmäisenä toimintavuonna, keväällä 2013. Häntä pyydettiin usein erilaisiin tilaisuuksiin paikan päälle siitä kertomaan.
Viime huhtikuussa noin 200 oppilaan vieraillessa paikassa, kysymyksiä aivan sateli.
– Juuri kukaan ei tiennyt esimerkiksi sitä, miten maito jäähdytettiin kesäisin ennen jääkaappeja ja kylmälaiteita. Kerroin, että se tehtiin jääkuutioiden avulla, jotka talvisaikaan sahattiin järven jääpeitteestä ja piilotettiin sahajauhojen alle, missä ne säilyivät jäisinä koko kesän ajan. Tämä ihmetytti kovasti nykyajan lapsia ja heidän vanhemmiltaankin tuli palautetta, Stefan muistelee. Tuosta lasten kiinnostuksesta syntyi idea myös kartanon pihapiiriin rakennettavasta elämyspolusta, jonka varrelle voisi ripotella historiatietoja kartanon elämästä sen eri vaiheissa.
– Se ei ole nyt vielä tämän vuoden asia, mutta tällaisia opastettuja retkiä on varmaan tulossa, hän lupaa.
Uutta aineistoa
Mutta tämä kirja, johon on kerätty paljon kiinnostavia dokumentteja eri vuosisadoilta, on siis valmis ja ostettavissa muistoksi kartanovierailulta paikan päältä tai Luckanilta.
Sekä Sigbritt Backman että Ingrid Grande iloitsevat antoisasta yhteistyöstä ja erityisesti myös kartanon viimeisen pehtorin Edvard Lindforsin nuorimman tyttären, Tukholmassa asuvan 85-vuotiaan Ulla Käldin avuliaisuudesta ja kiinnostuksesta projektia kohtaan.
– Häneltä saimme valtaosan kirjan vanhoista valokuvista ja myös suvussa säilynyttä, tätinsä, kunnalliskodin johtajattarena toimineen Elna Karlssonin kirjeenvaihtoa, Sigbritt kertoo.
Ullan muisteluissa tärkeän sijan sai vanhainkodin suuri persoonallisuus Matti Klemettilä, joka pukeutui aina kuin herrasmies, tähtäsi Suomen kuninkaaksi ja vieraili usein eduskunnassa.
– Ulla vähän pahoitteli sitä, että emme maininneet hänestä tehtyä kirjaa; Matti I Suuri, Sigbritt vielä lisää.
– Työn teki hyvin jännittäväksi se, että Ullalta tuli paljon uutta tietoa ja saimme esimerkiksi hänen tarkat luonnospiirroksensa piha-alueesta 1930-luvulta, mainitsee Ingrid ja haluaa antaa vielä erityissuuren kiitoksen Säästöpankkisäätiölle kartanon ja koko miljöön pelastamisesta jälkipolville.
– Se oli kaikkien kuntalaisten kannalta hieno juttu. Säätiöllä on ollut siihen resursseja ja tahtoa!
Loiston ajoista autiotaloksi
Mielenkiintoista oli lukea, miten kunnalliskodin eli vaivaistalon ja koulun aikana talo oli vielä omavarainen ja asukkaat ahersivat pelloilla ja puutarhassa ja miten työntekijöiden romanssin seurauksena talo sai sitoutuneita työntekijöitä.
Kaikesta merkittävistä vaiheista huolimatta paikka oli vähällä tuhoutua, kun se jäi tyhjilleen vuonna 1977 eikä kunta keksinyt sille enää käyttöä. 80-luvulla se yritettiin pelastaa, mutta korjaustöitä tehtiin osaamattomasti ja kun rahat loppuivat, työ jätettiin kesken.
Ostajia oli, mutta neuvottelut eivät koskaan johtaneet tuloksiin, kunnes Säästöpankkisäätiö onnistui lopulta v. 2008, kahden vuoden neuvottelujen jälkeen saamaan nimiinsä tämän, silloin melkoisen rapistuneessa kunnossa olevan kartanorakennuksen pihapiireineen ja sen lisäksi vuokralle 5,6 ha ympäröivää maata.
Arvokas kulttuuriteko
Säästöpankkisäätiö onkin tehnyt niin kulttuuriarvoiltaan kuin taloudellisesti mittavan työn kartanon saattamiseksi alkuperäiseen loistoonsa vanhaa rakennusperintöä kunnioittaen.
Kirjassa valaistaan mielenkiintoisin esimerkein tätä saneerausvaihetta ja miten nykyajan tekniikka saatiin ujutettua rakenteisiin ilman että vanhan talon henki yhtään siinä kärsi.
Heti päärakennuksen valmistuttua alkoi piharakennusten sekä puiston saneeraus.
Viimeisimpänä valmistui vanha kivimakasiini, jonka puuainesten ikä on nyt tutkittu ja sen mukaan hirret on kaadettu talvikaudella 1814/1815.
– Vanhimmat puut ovat lähteneet kasvamaan v. 1689, joten itse rakennus on jo 200-vuotias ja siinä on yli 300 vuotta vanhaa hirsimateriaalia, Stefan tarkentaa.
Komea puisto
Kartanon muotopuisto 1800-luvun puolivälistä oli aikoinaan omistajiensa ylpeys ja sitä on asteittain saneerattu vuodesta 2011 alkaen, Ingrid Granden laatiman suunnitelman mukaan. Vuonna 2012 hän teki gradunsa tästä puistosta, aiheena sen historialliset arvot.
Puiston ennallistamista varten perustettiin puutarhayhdistys v. 2013, joka järjestää myös puutarha-aiheisia yleisöluentoja kevättalvella kerran kuussa.
Kesäkuukausina puisto on avoin kaikille ja sinne voi tulla nauttimaan kartanomiljööstä ikivanhojen lehmusten ja tammien katveeseen. Osa pihasta on aidattu yrttimaaksi, josta saa aineksia talon asiakkaiden ruokapöytään. Puiston näkymiä kirjaan on kuvannut erityisesti Carmen Thomas.
Häiväläinen jatkaa
Kartanoon rakennettiin täysin moderni suurtalouskeittiö tilausravintolatoimintaa varten.
Vuoden lopussa umpeutui kaksivuotinen sopimus Bistro O matin kanssa. 2015 vuoden alusta ravintolatoimintaa on alkanut pyörittää Markku Häiväläinen, joka muistetaan mm. Peuramaan herkkupöytien ääreltä.
– Olimme vaimoni Sirpan kanssa juuri päätyneet ”hautaamaan” astiastomme ja hakeutumassa toisen palvelukseen, kun Stefan soitti syksyllä ja kyseli kiinnostusta. Jäimme heti koukkuun, sillä Wohlsin kartano tarjoaa paljon mahdollisuuksia, Häiväläinen kertoo. Työtä on tarkoitus yhtä lailla jatkaa tilausravintolana perheyrityksen voimin ja toivelistalla on mm. kesäkahvila.
– Viljamakasiini olisi siihen loistava, mutta ongelmana on sosiaalitilojen puute eli näitä käytännön asioita on ensin ratkaistava, hän tuumaa.
Häiväläisillä on yhtäläinen näkemys Wohls Gård Ab:n kanssa, että jatkossa on hyvä kehittää toimintaa erilaisen aktiviteettien merkeissä
– Tänne voisi järjestää esimerkiksi kulttuuritapahtumia liittyen mm. musiikkiin, kirjallisuuteen, ruokaan, taiteeseen kotiseutuun sekä puutarhanhoitoon, Winqist linjaa.
Pikku Fiskars
Yksi toimintakenttä liittyy käsityöläisyyteen ja korjausrakentamiseen, sillä tämän alan osaajat mahdollistivat saneerauksen onnistumisen. ”Rakenna ja remontoi” -kesätapahtumassa voi tutustua rakennuksiin ja seudun käsityöläisiin, joilta saa neuvoja mm. huonekalujen kunnostamisessa.
– Kartanosta voisi muodostua myös käsityöläisten toimipiste ja kiinnostava retkikohde koko pääkaupunkiseudulle, ”pikku Fiskars”, jonne voisi tulla nauttimaan kulttuurimaisemasta ja talon kokin valmistamista herkuista tunnelmallisessa kartanosalissa, Stefan valottaa tulevaisuusvisiota.
Koska työkenttää riittää, Säätiö ja Wohls Gård Ab hakevat osapäiväistä toiminnanjohtajaa hoitamaan näitä tulevia haasteita ja toiminnan kehittämistä eteenpäin niin, että jonakin päivänä Wohlsin kartanoa voidaan pitää Kirkkonummen kulttuurikeskuksena.
LIISA KOSONEN
