Veikkola Dada alkoi vuonna 2005 järjestää joka toinen vuosi musiikkifestivaaleja ja välivuosina yksittäisiä kesäkonsertteja. Pienen festivaalin tie on ollut ajoittain kivinen. Rahoituksen hankkimisessa se on ollut usein väliinputoaja, mutta Jorma Panulan säätiön kanssa on tehty yhteistyötä ja Kirkkonummen kunnan Wahlbergin rahasto on useampaankin kertaan ojentanut auttavan käden ja mahdollistanut festivaalin toteutumisen. Vastaavasti Kirkkonummi on kaksi kertaa palkinnut Veikkola Dadan, toisen kerran musiikkikulttuurin ja toisen kerran lastenkulttuurin edistämisestä kunnassa.
Pysyykö ilma-akrobaatti Piiparilan katonrajassa?
– Veikkola Dada -festivaali on alusta asti pyrkinyt yhdistämään eri taiteenlajeja, kertoo festivaalin sielu, Radion sinfoniaorkesterin sellisti, veikkolalainen Miika Uuksulainen.
– Lauantai-illan konsertin ohjelma onkin tästä mainio esimerkki. Konsertin avaa Maija Hynnisen upouusi sooloviululle ja live-elektroniikalle sävelletty teos Pix Graeca. Nähtäväksi jää kannattelevatko sävelet Piiparilan katonrajassa taituroivan ilma-akrobaatti Ilona Jäntin.
Piiparilan isännän Jorma Panulan säveltämät kaksi polskaa, Barokkipolska ja Pirunpolska puolestaan luovat äänimaiseman Jarmo Lampelan ohjaaman ja Matti Onnismaan tähdittämän lyhytelokuvan Haapoja nyt taustalle.
Näiden teosten välissä kuullaan tsekkiläisen Bohuslav Martinun trio huilulle, sellolle ja pianolle. Vaikka Martinun musiikin juuret ovatkin tsekkiläisessä traditiossa, ei opiskelukaupunki Pariisin vaikutusta voi olla kuulematta. Monen muun taiteilijan tavoin Martinukin pakeni 2. maailmansodan jaloista Yhdysvaltoihin, jossa hän myös sävelsi tänään kuultavan trion vuonna 1944.
Jos Ranskan vallankumous vuonna 1789 ravisti eurooppalaisen yhteiskunnan pysyvästi uuteen järjestykseen, teki Beethoven saman jousikvartetolle kolmella ruhtinas Razumovskylle säveltämällään kvartetolla parikymmentä vuotta myöhemmin. Kvartetot olivat täysin vallankumouksellisia kaikin tavoin. Niiden laajuus, musiikillinen tinkimättömyys ja tekniset haasteet ylittivät kaiken siihen asti sävelletyn. Ne olivat ensimmäiset pelkästään ammattimuusikoille suunnatut jousikvartetot ja tekniset hankaluudet ylittivät useimpien aikalaismuusikoiden kyvyt. Vielä nykyäänkin C-duurikvarteton fuuga-finaali saa hien nousemaan kokeneenkin soittajan otsalle.
Haapaneitty tulee taas
Musiikkisatu Haapaneitty, mettäntyttö tilattiin jo Veikkola Dadan vuoden 2007 festivaalin kantaesitykseksi. Kirmo Lintisen säveltämää ja Arja Puikkosen kirjoittamaa satua ovat eri orkesterit tässä välissä esittäneet ympäri Suomea parisenkymmentä kertaa, viime kesänäkin AVANTI! Porvoon suvisoitossa ja Jyväskylä Sinfonia tänä vuonna jo useaan kertaan Jyväskylän seudulla.
Veikkolan kantaesityksessä sadun kertoi iki-charmantti Ismo Kallio ja hän on juhlafestarilla taas. Lastenkonsertissa ei ole väliaikaa, mutta satuhenkinen puffetti löytyy ennen ja jälkeen konsertin ja kuulijatkin voivat halutessaan pukeutua satuhahmoiksi.
Veikkolalainen kantaesitys
Tälläkin festivaalilla on tarjolla kantaesitys. Sunnuntain konsertin avaa veikkolalaiselta Tapio Nevanlinnalta tilattu teos Sopra huilulle, 2 viululle ja pianolle. Jännittävää nähdä minkälaisen sointimaailman diskanttivoittoinen kokoonpano Piiparilan herkkään akustiikkaan luo.
GT-ensemblen tähtivieras on tällä kertaa sopraano Helena Juntunen. Hänen kanssaan pääsemme nauttimaan ranskalaisen musiikin eleganssista. Maurice Ravelin Madagaskarilaislaulut perustuvat Évariste Parnyn runoihin ja olivat aikanaan sensaatio aiheen eksoottisuudesta ja musiikin moderniudesta johtuen.
Vuoden 2015 Veikkola Dada -festivaali päättyy Antonín Dvorákin ”amerikkalaiseen” jousikvartettoon. Vuonna 1892 Dvorákille tarjottiin New Yorkin konservatorion johtajan virkaa ja hänestä toivottiin uuden yhdysvaltalaisen säveltäjäkoulukunnan luojaa. Tässä Dvorák kuitenkin epäonnistui. Hän kärsi koko ajan koti-ikävästä ja oli ajalle sopimattomasti kiinnostunut amerikkalaisen mustan väestön ja intiaanien musiikista.
Jo vuonna 1895 Dvorák palasi lopullisesti takaisin kotiin Böömiin. F-duurikvarteton lisänimi ”amerikkalainen” viittaa ehkä enemmän sävellyspaikkaan, Iowan Spillvilleen kuin itse sävelmaailmaan. Ainakin Dvorák itse piti musiikkiaan vain ja ainoastaan tsekkiläisenä.
