YMPÄRISTÖ
Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi järjestää jokatalvisen Pihabongaus-tapahtuman tulevana viikonloppuna 29.–30.1. Suomen suurimmassa luontotapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla.
Pihabongauksen tulokset kertovat talvisesta linnustostamme ja sen muutoksista. Jo 17. kertaa järjestettävän Pihabongauksen tuloksissa näkyvät esimerkiksi viherpeipon ja hömötiaisen väheneminen sekä pikkuvarpusen ja mustarastaan runsastuminen.
”Pihabongaus on kansalaistiedettä parhaimmillaan. Se tuottaa valtavan määrän arvokasta lintutietoa koko Suomesta, ja on helppoa ja mukavaa osallistujille”, kertoo BirdLifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
Viimeaikaisten havaintojen perusteella Suomessa on poikkeuksellisen paljon talvehtivia mustarastaita, ja myös räkättirastaita ja tilhiä on edelleen syömässä viimeisiä pihlajanmarjoja. Pihabongauksen avulla saadaan tarkka kuva talven lintutilanteesta ja sitä voidaan verrata sitä aikaisimpiin vuosiin.
Kuka tahansa voi osallistua Pihabongaukseen, eikä kyseessä ole kilpailu. Lintulajien tai yksilöiden määrällä ei ole merkitystä. Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa ihmisiä tarkkailemaan kotipihan lintuja ja lähiluontoa.
Koululuokat ovat voineet osallistua Pihabongaukseen maanantaista lähtien. Viime talvena Pihabongaukseen osallistui yli 23 500 ihmistä lähes 16 000 paikalla, ja havaintoja ilmoitettiin yhteensä yli 600 000 lintuyksilöstä.
Pihabongaukseen ilmoitettuja havaintoja voi seurata päivittyvillä verkkosivuilla.
Pikkulinnun talvipäivä kuluu lähes yksinomaan ravinnonhaussa. Esimerkiksi sinitiainen joutuu syömään moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selviytyäkseen kovan pakkasyön yli. Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaakin monta talvehtivaa lintua seuraavaan päivään, ja aina kevääseen asti.
Lintujen talviruokinnasta on iloa myös ruokkijalle, sillä talvilintujen puuhastelujen seuraaminen on mainiota ajanvietettä.
Suomen noin 250 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Yleisimpiä ruokintapaikan vieraita ovat tali-, sini- ja hömötiainen, punatulkku, viherpeippo ja keltasirkku.
Moni muukin laji on oppinut hyödyntämään ruokintoja viime vuosina. Ruokinnalleen voi saada puukiipijän, tiklin, pikkukäpylinnun, pyrstötiaisen tai urpiaisen. Myös yhä useampi mustarastas talvehtii meillä ruokintojen turvin.
Metsälinnuistamme kuusitiainen, töyhtötiainen ja närhi varastoivat ruokaa talven varalle jo syksyllä, mutta nekin vierailevat ahkeraan ruokintapaikoilla pakkasen kiristyessä.
Pikkulinnut houkuttelevat paikalle myös niitä saalistavia petoja, kuten varpuspöllöjä tai varpushaukkoja. Usein petolinnut saavat saaliikseen sairaita tai heikkokuntoisia lintuja, mikä on eduksi muille linnuille.
Kun maa jäätyy tai peittyy lumeen, on sopiva aika aloittaa talviruokinta. Jos naapuristossa ei ruokita lintuja, aloitettua ruokintaa pitäisi jatkaa yhtäjaksoisesti, kunnes keväällä maa on sula.
Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali.
Suositeltavaa olisi käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin. On tärkeää, että linnut eivät pääse ulostamaan ruoan joukkoon. Automaatin alle kerääntyvä siemen- ja kuorimassa on hyvä siivota silloin tällöin pois.
Taloyhtiöillä voi olla omat ohjeensa lintujen ruokinnasta. Jotta turhat kiistat vältettäisiin, kannattaa miettiä yhteisen ruokinnan perustamista muiden asukkaiden kanssa pihalle paikkaan, jossa ruokinta ei aiheuta kenellekään häiriötä.
Ruokintojen laittamista kuntien ja kaupunkien viheralueille koskeva säännöstö vaihtelee paikkakunnittain. Asia on hyvä selvittää kotipaikkakunnan ympäristöviranomaisilta ennen ruokinnan perustamista.
Luonnonvaraisia lintuja on ruokittu eri syistä tuhansia vuosia. Jo antiikin Roomassa kasvatettiin ja ruokittiin kyyhkysiä. Tiettävästi ensimmäinen luonnonvaraisia lintuja ruokkinut henkilö oli 500-luvulla elänyt skotlantilainen munkki, pyhimys Serf. Tarinan mukaan hän kesytti punarinnan antamalla sille ruokaa kämmeneltään.
Lintujen ruokkiminen yleistyi Euroopassa ja Yhdysvalloissa jo 1700-luvulla ja jatkui läpi 1800-luvun. Toisen maailmansodan jälkeen ruokinta yleistyi nopeasti lintuharrastuksen vähitellen kasvaessa kaiken kansan harrastukseksi.
– Uskoisin, että lintujen ruokinnalla Suomessa on vuosisataiset perinteet. Tosin lintujen ruokintaa ”suojelusyistä” on historiallisesti vaikeaa, ellei mahdotonta, erottaa ikivanhasta riistalintujen ruokinnasta, jolloin ruokasyöteillä on pyritty nostamaan saaliita, kertoo dosentti Timo Vuorisalo. Lyhde on vanha suomalainen tapa ruokkia lintuja talvella.
– Kauralyhteen tarjoaminen linnuille maaseudulla ja kaupunkipihoilla saattaa liittyä kristillisen perinteen mukaiseen joulunajan ystävällisyyteen eläimille, tai joidenkin tutkijoiden mukaan kyseessä voisi olla jopa jäänne pohjoismaisesta pakanallisesta viljauhrista, Timo Vuorisalo sanoo.
1800-luvun lopun sanomalehtikirjoitusten perusteella lintuja ruokittiin Suomessa yleisesti kaupungeissa talvella. Topelius suositteli linnuille tarjottavaksi jyviä, leivänmuruja ja talia, vuonna 1900 Aukusti Juhana Mela suositteli ruokintaan käytettäväksi siemeniä, leivänmuruja ja suolattomia rasvan- ja lihanpaloja. Sanomalehdissä suositeltiin myös rikkaruohojen siemenien ja pihlajanmarjojen käyttöä ruokinnassa.
Vuonna 1916 Benjamin Ståhlberg julkaisi kirjan ”Lintusuojelus”. Siinä hän suositteli ruokintaan raakaa lihaa, rasvaa sekä keitettyjä porkkanoita ja nauriita. Niistä ajoista ovat linnuille tarjottavat ruuat muuttuneet aika paljon. Nykyään lintuja ruokitaan yleisimmin kauralyhteillä, auringonkukansiemenillä ja maapähkinöillä. Lintujen ruokinta lintulaudalta yleistyi Suomessa vasta sotien jälkeen.
Sakari Topelius kehotti jo 1870-luvulla ruokkimaan lintuja ja antoi ohjeita linnunpönttöjen rakentamiseksi. Lintulaudan kehittäjänä pidetään saksalaista ornitologia Karl Rudolf Hans von Berlepschiä (1857–1933), joka ohjeisti kirjassaan ”Yleinen lintusuojelus” laajasti pönttöjen rakentamiseen. Helsingissä kottaraispönttöjä tiedetään kuitenkin käytetyn jo 1840-luvulla.
TEKSTILÄHDE: BIRDLIFE SUOMI
PIHABONGAUKSEN OSALLISTUMISOHJEET
Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua.
•Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko lauantaina 29. tai sunnuntaina 30. tammikuuta.
•Tunnista havaitsemasi lintulajit.
•Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
•Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 4.2. osoitteessa www.pihabongaus.fi
•Havainnot voi ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.
Jos kotipihan linnut eivät ole vielä tuttuja, löydät tavallisimmat talvilintumme esittelevän videon sekä kuvia ja lyhyet lajiesittelyt osoitteesta www.pihabongaus.fi.
Osallistuneiden kesken arvotaan hienoja palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan tuloksia tapahtuman aikana, alustavan yhteenvedon 31.1. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.
VEERA, Heidi ja Lauri Moilanen pihabongaamassa. Kuva: Jyrki Mäkelä.
Jussi Salo
URPIAINEN. Kuva: Ari Nordström.
Jussi Salo
TALI- ja sinitiaisia. Kuva: Pekka Nurminen.
Jussi Salo
VIHERPEIPPO. Kuva: Reijo Lähteenmäki.
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
INKOO
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
YMPÄRISTÖ
Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi järjestää jokatalvisen Pihabongaus-tapahtuman tulevana viikonloppuna 29.–30.1. Suomen suurimmassa luontotapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla.
Pihabongauksen tulokset kertovat talvisesta linnustostamme ja sen muutoksista. Jo 17. kertaa järjestettävän Pihabongauksen tuloksissa näkyvät esimerkiksi viherpeipon ja hömötiaisen väheneminen sekä pikkuvarpusen ja mustarastaan runsastuminen.
”Pihabongaus on kansalaistiedettä parhaimmillaan. Se tuottaa valtavan määrän arvokasta lintutietoa koko Suomesta, ja on helppoa ja mukavaa osallistujille”, kertoo BirdLifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
Viimeaikaisten havaintojen perusteella Suomessa on poikkeuksellisen paljon talvehtivia mustarastaita, ja myös räkättirastaita ja tilhiä on edelleen syömässä viimeisiä pihlajanmarjoja. Pihabongauksen avulla saadaan tarkka kuva talven lintutilanteesta ja sitä voidaan verrata sitä aikaisimpiin vuosiin.
Kuka tahansa voi osallistua Pihabongaukseen, eikä kyseessä ole kilpailu. Lintulajien tai yksilöiden määrällä ei ole merkitystä. Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa ihmisiä tarkkailemaan kotipihan lintuja ja lähiluontoa.
Koululuokat ovat voineet osallistua Pihabongaukseen maanantaista lähtien. Viime talvena Pihabongaukseen osallistui yli 23 500 ihmistä lähes 16 000 paikalla, ja havaintoja ilmoitettiin yhteensä yli 600 000 lintuyksilöstä.
Pihabongaukseen ilmoitettuja havaintoja voi seurata päivittyvillä verkkosivuilla.
Pikkulinnun talvipäivä kuluu lähes yksinomaan ravinnonhaussa. Esimerkiksi sinitiainen joutuu syömään moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selviytyäkseen kovan pakkasyön yli. Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaakin monta talvehtivaa lintua seuraavaan päivään, ja aina kevääseen asti.
Lintujen talviruokinnasta on iloa myös ruokkijalle, sillä talvilintujen puuhastelujen seuraaminen on mainiota ajanvietettä.
Suomen noin 250 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Yleisimpiä ruokintapaikan vieraita ovat tali-, sini- ja hömötiainen, punatulkku, viherpeippo ja keltasirkku.
Moni muukin laji on oppinut hyödyntämään ruokintoja viime vuosina. Ruokinnalleen voi saada puukiipijän, tiklin, pikkukäpylinnun, pyrstötiaisen tai urpiaisen. Myös yhä useampi mustarastas talvehtii meillä ruokintojen turvin.
Metsälinnuistamme kuusitiainen, töyhtötiainen ja närhi varastoivat ruokaa talven varalle jo syksyllä, mutta nekin vierailevat ahkeraan ruokintapaikoilla pakkasen kiristyessä.
Pikkulinnut houkuttelevat paikalle myös niitä saalistavia petoja, kuten varpuspöllöjä tai varpushaukkoja. Usein petolinnut saavat saaliikseen sairaita tai heikkokuntoisia lintuja, mikä on eduksi muille linnuille.
Kun maa jäätyy tai peittyy lumeen, on sopiva aika aloittaa talviruokinta. Jos naapuristossa ei ruokita lintuja, aloitettua ruokintaa pitäisi jatkaa yhtäjaksoisesti, kunnes keväällä maa on sula.
Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali.
Suositeltavaa olisi käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin. On tärkeää, että linnut eivät pääse ulostamaan ruoan joukkoon. Automaatin alle kerääntyvä siemen- ja kuorimassa on hyvä siivota silloin tällöin pois.
Taloyhtiöillä voi olla omat ohjeensa lintujen ruokinnasta. Jotta turhat kiistat vältettäisiin, kannattaa miettiä yhteisen ruokinnan perustamista muiden asukkaiden kanssa pihalle paikkaan, jossa ruokinta ei aiheuta kenellekään häiriötä.
Ruokintojen laittamista kuntien ja kaupunkien viheralueille koskeva säännöstö vaihtelee paikkakunnittain. Asia on hyvä selvittää kotipaikkakunnan ympäristöviranomaisilta ennen ruokinnan perustamista.
Luonnonvaraisia lintuja on ruokittu eri syistä tuhansia vuosia. Jo antiikin Roomassa kasvatettiin ja ruokittiin kyyhkysiä. Tiettävästi ensimmäinen luonnonvaraisia lintuja ruokkinut henkilö oli 500-luvulla elänyt skotlantilainen munkki, pyhimys Serf. Tarinan mukaan hän kesytti punarinnan antamalla sille ruokaa kämmeneltään.
Lintujen ruokkiminen yleistyi Euroopassa ja Yhdysvalloissa jo 1700-luvulla ja jatkui läpi 1800-luvun. Toisen maailmansodan jälkeen ruokinta yleistyi nopeasti lintuharrastuksen vähitellen kasvaessa kaiken kansan harrastukseksi.
– Uskoisin, että lintujen ruokinnalla Suomessa on vuosisataiset perinteet. Tosin lintujen ruokintaa ”suojelusyistä” on historiallisesti vaikeaa, ellei mahdotonta, erottaa ikivanhasta riistalintujen ruokinnasta, jolloin ruokasyöteillä on pyritty nostamaan saaliita, kertoo dosentti Timo Vuorisalo. Lyhde on vanha suomalainen tapa ruokkia lintuja talvella.
– Kauralyhteen tarjoaminen linnuille maaseudulla ja kaupunkipihoilla saattaa liittyä kristillisen perinteen mukaiseen joulunajan ystävällisyyteen eläimille, tai joidenkin tutkijoiden mukaan kyseessä voisi olla jopa jäänne pohjoismaisesta pakanallisesta viljauhrista, Timo Vuorisalo sanoo.
1800-luvun lopun sanomalehtikirjoitusten perusteella lintuja ruokittiin Suomessa yleisesti kaupungeissa talvella. Topelius suositteli linnuille tarjottavaksi jyviä, leivänmuruja ja talia, vuonna 1900 Aukusti Juhana Mela suositteli ruokintaan käytettäväksi siemeniä, leivänmuruja ja suolattomia rasvan- ja lihanpaloja. Sanomalehdissä suositeltiin myös rikkaruohojen siemenien ja pihlajanmarjojen käyttöä ruokinnassa.
Vuonna 1916 Benjamin Ståhlberg julkaisi kirjan ”Lintusuojelus”. Siinä hän suositteli ruokintaan raakaa lihaa, rasvaa sekä keitettyjä porkkanoita ja nauriita. Niistä ajoista ovat linnuille tarjottavat ruuat muuttuneet aika paljon. Nykyään lintuja ruokitaan yleisimmin kauralyhteillä, auringonkukansiemenillä ja maapähkinöillä. Lintujen ruokinta lintulaudalta yleistyi Suomessa vasta sotien jälkeen.
Sakari Topelius kehotti jo 1870-luvulla ruokkimaan lintuja ja antoi ohjeita linnunpönttöjen rakentamiseksi. Lintulaudan kehittäjänä pidetään saksalaista ornitologia Karl Rudolf Hans von Berlepschiä (1857–1933), joka ohjeisti kirjassaan ”Yleinen lintusuojelus” laajasti pönttöjen rakentamiseen. Helsingissä kottaraispönttöjä tiedetään kuitenkin käytetyn jo 1840-luvulla.
TEKSTILÄHDE: BIRDLIFE SUOMI
PIHABONGAUKSEN OSALLISTUMISOHJEET
Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua.
•Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko lauantaina 29. tai sunnuntaina 30. tammikuuta.
•Tunnista havaitsemasi lintulajit.
•Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
•Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 4.2. osoitteessa www.pihabongaus.fi
•Havainnot voi ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.
Jos kotipihan linnut eivät ole vielä tuttuja, löydät tavallisimmat talvilintumme esittelevän videon sekä kuvia ja lyhyet lajiesittelyt osoitteesta www.pihabongaus.fi.
Osallistuneiden kesken arvotaan hienoja palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan tuloksia tapahtuman aikana, alustavan yhteenvedon 31.1. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.
VEERA, Heidi ja Lauri Moilanen pihabongaamassa. Kuva: Jyrki Mäkelä.
Jussi Salo
URPIAINEN. Kuva: Ari Nordström.
Jussi Salo
TALI- ja sinitiaisia. Kuva: Pekka Nurminen.
Jussi Salo
VIHERPEIPPO. Kuva: Reijo Lähteenmäki.
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
INKOO
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi