KIRKKONUMMI

Sarja­ku­va­piirtäjä Jari Peltonen laskee sarja­ku­va­kir­jansa varovasti pöydälle ja hymähtää.

– Harppasin yhden ruudun sarjakuvista isoon kirjaan, mies sanoo ja virnistää. Peltosen ensimmäinen Kirkkonummen Kylmälään sijoittuva, pidempi sarja­ku­va­dekkari on nyt ilmestynyt. ”Kylmälän murhat - sokea hieroja”-niminen kirja on nuorempien lukijoiden lisäksi myös aikuisille suunnattua jänni­tys­kir­jal­li­suutta sarjakuvan muodossa.

– Kun aloitin prosessin, mietin kyllä pitkään pystyisinkö tappamaan ihmisen - edes kirjassa, Peltonen veistelee.

Lukuisia tunnettuja sarjakuvia

Jyväskylästä kotoisin olevalla Jari Peltosella on takanaan pitkä mainos­toi­mis­to­tausta. Luovana johtajana ja graafisena suunnit­te­lijana työskennellyt Peltonen teki mainoksia esimerkiksi Nokialle. Mies kertoo viihtyneensä työssään, mutta alkaneensa työkokemuksen karttuessa kaivata jotain muuta mainonnan sijaan.

– Tykkäsin kyllä tehdä mainoksia, mutta kaipasin jotain uutta. Aloin piirtää La Table-nimistä sarjakuvaa, joka perustui ravin­to­la­maa­ilmaan. Sitä julkaistiin aluksi Helsingin Sanomissa kerran viikossa, Peltonen kertoo. Yhden ruudun sarjakuva koristaa nykyään kahdeksan kertaa vuodessa ilmestyvän Viini-lehden sivuja, ja sarjasta on tehty myös pari kirjaa. La Tablen lisäksi Peltonen tunnetaan Fadang-sarjakuvastaan, jossa muistellaan nuoruutta 1970-luvun Suomessa sekä tekstiä että kuvia yhdistellen.

Uusin, Kylmälän murhista kertova sarjakuvakirja, syntyi Peltosen mukaan aluksi vitsistä.

– Meillä on perheeni kanssa Kylmälässä kesäpaikka, jossa vietämme paljon aikaa. Istuimme joskus naapureidemme kanssa iltaa ja aloimme keskustella pikkukylistä. Puhuimme siitä, miten pienet kyläyhteisöt ovat idyllisiä lintukotoja, mutta joissa esimerkiksi Midsomerin murhien kaltaisissa televi­si­o­sar­joissa murhataan koko ajan joku. Tuo keskustelu synnytti idean, joka jäi muhimaan, Peltonen selostaa.

Peltonen aloitti projektin rauhallisesti, ajatuksena oli katsoa mitä tarinasta lopulta syntyisi. Parin vuoden kehittelyn jälkeen materiaalia oli kasassa sen verran, että mies anoi teokselleen apurahaa - ja sai paitsi sen, myös Otavan kustan­nus­so­pi­muksen.

– Vaikka työstin teosta pitkään ja hissukseen, ei se ikinä ollut mikään harjoitelma, vaan tosissaan tehty, Peltonen painottaa.

– Ja tuossa kirja nyt lopultakin on, mies naurahtaa.

”Sarjakuvat sopivat myös aikuisille”

Peltosen oma historia sarjakuvien parissa alkoi jo lapsena. Nykyään lukemisesta nauttiva mies ei lapsena lukenut juurikaan romaaneja, sillä niihin kärsivällisyys ei riittänyt. Sarjakuvia mies kuitenkin tunnustaa ahmineensa.

– Olen aina nauttinut sarjakuvista, ja esimerkiksi Asterix- ja Tintti-sarjiksia luen vieläkin. Koen saaneeni sarjakuvista aina todella paljon irti ja toivonkin muiden saavan omista töistäni samalla tavalla nautintoa - siis siten, että lehdistä ja kirjoista lukee lähes kannet irti, Peltonen sanoo. Hän kokee sarjakuvan mahdollisuudet monipuolisiksi.

– Sarjakuvia voi lukea monilla eri tavoilla: nopeasti selaillen tai kuvia todella tutkien. Sarjakuva mielestäni yhdistää romaania ja elokuvaa, se on tavallaan niiden välimuoto.

Peltonen kokee, että sarjakuvat mielletään usein lapsille suunnatuksi kerron­ta­ta­vaksi, mutta hän itse ajattelee sarjakuvien olevan yhtä lailla myös aikuisille sopivaa luettavaa. Peltosen mielestä aikuisille suunnattuja sarjakuvia on kuitenkin verrattain vähän.

– Toki esimerkiksi Viivi ja Wagner sekä Fingerpori ovat aikuisten humoristisia sarjakuvia, mutta pidempiä julkaisuja on vähän. Dekka­ri­sar­ja­kuvat voisivatkin tulla avuksi tässä.

Veikkolan maisemia luovuudella höystettynä

Kylmälän murhien tapah­tu­ma­paikka on tuttu Kirkkonummen Kylmälä, jossa Peltonen viettää paljon aikaa. Kirjasta onkin tunnis­tet­ta­vissa monia tuttuja paikkoja ja henkilöitä. Esimerkiksi kirjassa esiintyvä kyläkauppias Jontte on saanut innoitusta kylän oikeasta kauppiaasta.

– Ihmisten piirtäminen sarjakuviin on todella hauskaa ja nautin tuttujen piirtämisestä materiaaleihin. On hauskaa kun porukka varmaan miettii, kuka kukin on teoksissani, Peltonen nauraa.

Ihmisten lisäksi myös tapah­tu­ma­paikat ovat oikeasti olemassa ja tunnis­tet­ta­vissa, vaikka Peltonen onkin käyttänyt luovaa vapautta niiden piirtämisessä. Muun muassa Veikkolan kirjasto esiintyy kirjassa tärkeässä roolissa Kylmälän poliisiasemana.

– Ihmiset ovat tunnistaneet paikkoja, ja ovat kyllä antaneet positiivista palautetta kirjasta. Olen myös saanut uusia tuttavuuksia kirjan myötä, mies hymyilee. Peltonen kokee tiettyyn miljööhön sijoitetun kirjan tai sarjakuvan olevan myös lukijalle mielen­kiin­toi­sempi.

– Ainakin itse koen todellisiin paikkoihin perustuvat teokset mielek­kääm­miksi ja on hyvä, jos tapahtumat sijoitetaan jonnekin tiettyyn pisteeseen. Käytän usein Googlen karttapalvelua apuvälineenä jolla matkaan tapah­tu­ma­pai­kalle, josta luen.

Nykyisessä elämän­ti­lan­teessaan viihtyvä Peltonen suunnittelee Kylmälän murhille jo jatko-osaa. ”Kyläkauppias katoaa”-teoksen idea ja nimi on syntynyt jo yli kaksi vuotta sitten, ja Peltonen työstää kirjaa tällä hetkellä. Hän kaipaisi kuitenkin kolmeosaisen sarjan ensimmäisestä osasta lisää palautetta yleisöltä.

– Kirjoittajan ja kirjailijan työ on monesti varsin yksinäistä, joten palaute on siinäkin mielessä tärkeää. Haastavinta työssä onkin juuri sen yksinäisyys. Olen kyllä luonteeltani hieman yksinäinen susi joten myös nautin omissa oloissani olemisesta, mutta kyllä työyhteisön puute välillä myös ahdistaa, Peltonen tunnustaa.

– Ja eihän sarjakuvilla Suomessa myöskään rikastu. Sanonkin aina, että eläkeläisten, nuorison ja opiskelijoiden lisäksi myös sarja­ku­va­piir­tä­jille pitäisi olla oma, alennettu lippuluokkansa monissa paikoissa, mies nauraa.

Jari Peltosen ”Kylmälän murhat - sokea hieroja”-kirjaa on saatavilla kirjakaupoista, netti­kir­ja­kau­poista sekä Veikkolan Kymppi­ki­os­kilta, Lapinkylän leipomosta ja Kirkkonummen Prismasta.

MARJO ALSTE