TEATTERI

– Hauska ja vähän jännittävä, summasivat tuntojaan 9-vuotiaat Pyry ja Sebastian yksimielisesti kotimatkalla Masalan nuori­so­te­at­terin Pikku vampyyri esityksestä. Jännittävintä heistä oli ollut se, kun vampyyri ilmestyi ikkunan taakse heti alussa, kiipesi sisään ja piiloutui Antonin sängyn alle, sinne kun oli heidän paikaltaan suora näkyvyys. Hauskoja hetkiä heistä oli paljon, suorastaan ylenpalt­ti­sesti tässä Hannele Tuomisen ohjaamassa ja Teatteriryhmä Sotkun esittämässä, Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri –kirjaan perustuvassa näytelmässä.

Erityisen herkullista oli vampyy­ri­ta­ri­noiden lumossa elävän Antonin (Venla Pulkkinen) vampyyrimaisen hurja, mutta iloa pilkistelevä liikekieli ja toisaalta arka pelokkuus, kun hän sitten kohtaakin ihan oikean vampyyrin, Rydiger von Schlot­ters­teinin (Ronja Eskola) ja tämän sisaren, Annan (Siiri Jaksola) sekä lopulta koko hautausmaalla asustavan vampyy­ri­perheen, johon kuului vielä silmälasejaan hukkaileva isoäiti Sabine von Schlotterstein (Severi Vilkko) sekä yrmäkkä isoveli Lumpi (Lila Leblay). Oikeastaan he kaikki olivat melko sympaattisia, no pakko tunnustaa, lukuun ottamatta pientä pelkoa joutua heidän hampaisiinsa.

Hautausmaan rajantakainen maailma oli toimivasti ratkaistu mustilla verhoilla, joten sekään ei ollut liian kolkko kohdeyleisölle eli kouluikäisille lapsille ja nuorille - eikä siis meille aikuisillekaan.

Antonille – ja samalla myös katsojille – jännitystä elämään tuo, kun hän pitkään yrittää salata uusien ystäviensä olemassaolon vanhemmiltaan (Riku Leskinen ja Venla Seppä), joiden lempeän varma kasvatusote ja halu tukea poikaansa joutuvat kovalle koetukselle tässä mylläkässä.

Vampyyreille pelottavana näyttäytyy puolestaan hautausmaan valvoja Gehermeier (Saara Kailasalo), joka aikoo tarmokkaasti tuhota hautausmaan kaikki vampyyrit ja saada siitä maail­man­laa­juista mainetta ja kunniaa itselleen.

Tuomo Aitta oli säveltänyt näytelmään Vampyy­rib­luesin ja muutakin musiikkia, joten kaiken kruunasivat vielä soitto- ja lauluesitykset, joita Hannele oli sirotellut näytelmään hauskuudeksi ja vahvistamaan näytelmän sanomaa ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Hienosti esitystä palveli vielä Leni Salmisen taidokkaasti luoma puvustus ja visuaalisen ilme sekä Atte Leskisen valosuun­nittelu.

Koko ryhmän ele- ja liikekieli oli niin rikasta ja moniulotteista, että välillä unohtui vallan seuraamaan vain sitä, miten hienostuneesti Sabine-isoäiti pyöritteli koruin somistettuja ranteitaan ja sormiaan, miten hellyttävän värisevästi Anna-vampyyri katseli Antonia, ihastuksensa kohdetta ja vaikkapa se, miten taidokkaasti isä-Anton kävi uunikinnas-ruoka­kes­kus­telua.

– Kuin ammat­ti­te­at­te­rissa! iloitsi vierustoverini näkemästään ja siihen oli yhtyminen. Jännitystä oli juuri sopivasti, hauskuutta yllin kyllin ja taidokasta näytte­li­jän­työtä siis alusta loppuun.

Esityksiä on vain 9.3. asti, arkisin aina klo 19, la-su klo 14.

Päivät: ti 27.2., ke 28.2., la 3.3. ja su 4.3. (siis klo 14), ti 6.3., ke 7.3., to 8.3. ja pe 9.3. klo 19.

Liput ja puffetti käteisellä, varaukset 044 3355 475 tai www.masalan­nuo­ri­so­te­atteri.net

LIISA KOSONEN