Kantvikin ja Heikkilän kouluissa on parhaillaan opetta­ja­vaih­dossa kaksi namibialaista opettajaa, Noleen (Anmire) Dax-Gawasas ja Justine Denk Helsingin seudun Rotaryklubien yhteisesti järjestämän kolmivuotisen Global Grant –projektin merkeissä. Mukaan pääsee yhteensä 12 opettajaa, kuusi kummastakin maasta ja vaihtoon lähdetään aina pareittain. Suomesta yhteis­työ­kump­pa­niksi valikoituivat Kirkkonummen alakoulut ja Namibiassa 1600 oppilaan Martti Ahtisaari-koulu. Koulun rehtori Romanus Garoeb on täysillä mukana tässä kehitysp­ro­jek­tissa. ”Arvostamme suuresti Rotaryn panosta koulumme ja Katuturan alueen koulujen toiminnan kehittämisessä. Suurkiitos Teille kaikille”, Garoeb lähetti viestiä Suomeen opettajien mukana.

Projektin aloittivat Pirjo Seppälä Heikkilän koulusta ja Nina Neuman Kantvikin koulusta viettämällä viime kesänä Namibiassa seitsemän viikkoa eli lähes koko kesälomansa. Justine ja Noleen tulivat Suomeen puolestaan 13.4. ja seuraavat opetusta pääosin Heikkilän ja Kantvikin kouluissa vuoroviikoin. Tavoitteena on kiertää jokaisen opettajan tunneilla ja tutustua myös kaikkien oppiaineiden opetustapoihin. Vierailuja on tehty myös Kirkkoharjun kouluun ja Papinmäen erityiskouluun.

Suomen ihmeitä

Ensimmäinen viikko Kantvikissa oli ollut vieraileville opettajille suorastaan tajunnan räjäyttävää. Ihmetystä oli herättänyt mm. teknologian korkea taso, pienet ryhmäkoot ja hyvät opetusvälineet sekä kouluja kiertävä kirjastoauto Ella. Uutta heille on ollut myös opetustuntien vapaa ilmapiiri, ja se, että yksi asia viedään aina rauhassa loppuun ennen kuin uutta aletaan opettaa.

– Ymmärrän nyt, että meillä lapsille tungetaan päähän liian monta asiaa kerralla. Jatkossa pyrin olemaan kiirehtimättä ja myös antamaan taukoja opetukseen, eloisa Justine hymyilee ja lisää oppineensa joka päivä jotakin uutta ja kirjaavansa kaiken ylös, jottei vain unohtaisi mitään täällä koetuista asioista.

Namibiassa valtion kouluissa oppilaita on luokkaa kohden noin 40 eikä heillä ole edes oppikirjoja, vaan käytössä ovat vihkot ja opetus­mo­nisteet.

– Namibia on ollut itsenäisenä valtiona vasta 29 vuotta, kun Suomi on 101-vuotias. Olemme paljon jäljessä, mutta täällä olemme omin silmin nähneet, miten kehittynyt maa toimii ja miltä se näyttää. Sitä viestiä viemme Namibiaan, työhönsä selvästi sydämellään sitoutuneet nuoret opettajat tähdentävät. He ovat kokeneet suomalaiset opetusmetodit kaikkinensa hyvänä ja kiitosta saavat myös oppilaiden hyvät käytöstavat ja vuoro­vai­ku­tus­taidot.

Kädentaidot

Sekin on herättänyt hämmästystä, miten Suomessa arvostetaan luovuutta mm. käsitöissä ja kuvaa­ma­tai­dossa eikä yksittäisille töille anneta numeerista arvosanaa.

– Tämän käytännön haluamme viedä Namibiaan, Justine sanoo lisäten, että heillä tärkeitä ovat kielet ja matematiikka, muulle ei anneta niin suurta arvoa.

Namibiassa käden­tai­to­ai­neiden opetuksessa ongelmana ovat isot ryhmäkoot, materiaalin puute ja tiukat vaatimukset arvosanoista. Pirjo ja Nina saivat tästä tuntumaa vaihdossa ollessaan. Kaulakorun tekemistä varten lapset toivat itse materiaalit. Vain joillakin oli varaa helmiin, toiset pujottelivat lankaan makaronia tai pyörittivät helmet paperista. Opettajien piti antaa kullekin 42 oppilaalle siitä kolme arvosanaa: luovuudesta, kauneudesta ja materiaaleista. Opettajalla meni koko seuraava oppitunti, ennen kuin kaikki 126 arvosanaa oli annettu!

Erityisopetus

Kiitosta vierailta tulee myös siitä, miten suuri painoarvo Suomessa on erityi­so­pe­tuk­sella ja miten hyvin se on integroitu muuhun opetukseen. Esimerkiksi Heikkilässä erityi­so­pettaja toimii yhteistyössä luoka­no­pet­tajan kanssa välillä samanai­kai­sesti tukena luokassa ja välillä pienryh­mä­o­pet­tajana ottamalla ryhmän erikseen, tilanteesta riippuen.

– Meillä ei ole sellaiseen mitään koulutusta – eikä yhtään erityi­so­pet­tajaa. Askel askeleelta voimme kuitenkin nyt kulkea tähän suuntaan, Noleen tuumaa harmitellen sitäkin, että edes tukiopetusta ei voi antaa oppituntien jälkeen, koska siihen ei ole tiloja eikä resursseja. Sen sijaan kerhoja on. Justine vetää Window of Hope – eli Toivon ikkuna –kerhoa, jossa opitaan lähim­mäi­sen­rak­kautta ja sosiaalisia taitoja. Koulussa toimii myös Raamattu- ja shakkikerho sekä kuoro.

Suomessa he ovat ihailleet muutoinkin toimivaa yhteistyötä opettajien kesken. Namibiassa jokainen opettaja joutuu vastaamaan luokkansa kaikista oppiaineista eikä erikoistumista tunneta. Noleen on esimerkiksi innostunut matematiikasta ja Justine kielistä, mutta he eivät voi opettaa niitä muille luokille eivätkä pitää myöskään yhteistunteja, koska 82 oppilasta on siihen liian iso määrä.

Martti Ahtisaari –koulu

Namibian pääkaupungin Windhoekin lähistöllä, Katuturan alueella sijaitseva Martti Ahtisaari -koulu sai nimensä v. 1997 silloisen presidenttimme 60 v-lahjaksi kunni­a­no­soi­tuksena siitä, että hän luotsasi Namibiaa itsenäisyyteen vuosina 1978-1990.

Huolimatta alueen köyhyydestä, tätä koulua arvostetaan yhtenä maan parhaista kansain­vä­listen suhteiden ja opetuksen laadun ja hyvän kurin takia.

Koulussa on käytössä 27 luokkatilaa, jotka sijaitsevat seitsemässä eri rakennuksessa. Keskelle jää suojaisa piha-alue. Oppilaita 0-7-luokilla on yhteensä lähes 1600, ja opettajia noin 50.

Koska oppilaita on tuplasti enemmän kuin mitä tiloihin mahtuu, käytössä on vuoroluku. Aamuryhmä työskentelee klo 7.30-12.00 ja iltapäiväryhmä klo 12.30 -17.00. Juhlasalia ei vielä ole, joten työviikko aloitetaan maanantaisin katoksen alla ulkosalla yhteisellä päivä­na­vauk­sella. Joka-aamuinen opetta­jan­kokous aloitetaan rukouksella ja myös luokissa rukoillaan päivittäin. Usko on siten läsnä koulun arjessa, mikä Suomessa on lähestulkoon kadonnut.

Haleja ja kuria

Parhaillaan työn alla on juhla-/voimis­te­lu­salin sekä neljän lisäluokan rakentaminen.

– Kun ne valmistuvat puuttuu enää neljä luokkatilaa, että pääsisimme vuoroluvusta, opettajat kertoivat. Vuoroluku on raskasta kaikille, sanoin isot ryhmäkoot. Niiden takia tunneilla on pakko pitää tiukkaa kuria. Justine myöntää olevansa hyvin tiukka opettaja, jotta kaikki saavat opiskelurauhan, mutta vastapainoksi hän halaa jokaisen oppilaan koulupäivän päättyessä.

– Näin he saavat joka vuosi valtavasti halauksia ja kokemuksen, että heistä välitetään. Namibiassa on aika yleistä, että lapset asuvat sukulaisten luona ja jäävät siten vaille rakkautta. Halaus on heille tärkeää ja he saattavat tulla halattavaksi vielä vuosi toisensa perään, vaikka eivät ole enää luokallani, Justine naurahtaa ja lisää, että huolimatta vaikeista oloista ja köyhyydestä, lapset ovat yleensä luonteeltaan hyvin iloisia ja luottavaisia.

Suomen kokemuksia

Noleenilla oli unelmana nähdä lunta Suomessa. Sitä löytyi täältä tullessa vielä joistakin varjoisista paikoista, ja Noleen sai tuntumaa sormenpäihinsä. Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna vieraat lennätettiin Lappiin tutustumaan Rovaniemen opetta­jan­kou­lu­tus­lai­tokseen. He kävivät myös Ranuan eläinpuistossa ja näkivät Ounasjoen jääpeitteineen ja tietenkin Napapiirin ja joulupukin. Lunta oli siellä vielä paljon, jopa kinoksina.

Namibialaiset riemuitsivat ”taivasihmeestä”, kun Heikkilän Humbaloitten jälkeen 4.5. alkoi yhtäkkiä lumisade, kuin heitä varten.

Seura­kun­ta­elämä on molemmille tärkeää kotimaassa ja niinpä he halusivat vierailla pääsiäisen kirkko­ti­lai­suuk­sissa ja nähdä Helsingissä Via Cruciksen. Tutus­tu­mis­koh­teita ovat olleet myös mm. Ateneum ja Oodi-kirjasto. Illalla julkisilla kulkuneuvoilla liikkuminen ja kävely bussipysäkiltä pimeällä majapaikkaan on ollut heille jännittävä kokemus.

– Meille vakuutettiin, että täällä on turvallista liikkua, mutta kyllä meitä alussa huolestutti liikkua jo sekin löydämmekö perille asuntoomme, Noleen kertoo.

Vieraat ovat saaneet kokemuksia myös suomalaisesta sauna­kult­tuu­rista ja kesämök­kei­lystä Järvi-Suomessa, nekin ”amazing” – juttuja.

Tavoitteita

Pasilan Rotaryklubin ideoiman ja rahoittaman opetta­ja­vaihdon kokonais­bud­jetti on 83 000 €. Sitä ovat tukemassa 20 suomalaista rotaryklubia; kaikki Helsingin ja useat lähiseudun klubit, myös Kirkkonummi, Rotarysäätiö, Suomi-Namibia seura, Namibian Suomen suurlähetystö sekä paikallinen Windhoekin Rotaryklubi. Hankkeen tavoitteita on lisätä kansainvälistä yhtei­sym­mär­rystä, vahvistaa oman kulttuurin arvostamista ja sisäl­lyt­tä­mistä opetukseen mm. taideaineiden osalta, tukea erityisesti tyttöjen koulun­käyn­ti­mo­ti­vaa­tiota ja asemaa ja juurruttaa uusia toimin­ta­malleja myös lähikouluihin opettajien työkokousten avulla.

Teksti ja kuvat:
LIISA KOSONEN,

Kuvat Namibiasta: PIRJO SEPPÄLÄ
NINA NEUMAN