Rotareiden opetta­ja­vaihtoon liittyen Heikkilän koulu sai 8.5. vieraita Namibian suurlä­he­tys­töstä, lähetys­tö­neuvos Saara N. Vranckxin ja pääsihteeri Martha S. Nakawan sekä Rotaryhanketta vetävät Timo Havolan ja Ritva Semin Pasilan Rotaryklubista.

Suurlähetystön edustajat pitivät hanketta erinomaisena. He ehdottivat myös Namibian koulujen johtotason kutsumista Suomeen ja pohtivat voisiko tätä opetta­ja­vaihtoa jatkaa myöhemmin kysymällä eläkkeelle jääviltä opettajilta halukkuutta vapaa­eh­tois­työhön Namibiassa.

Yhteisessä tilaisuudessa oppilaiden kanssa Namibiasta täällä opetta­ja­vaih­dossa olevat Noleen Dax-Gawasas ja Justine Denk kertoivat omasta koulustaan ja kotimaastaan, esimerkkinä ruoka­kult­tuu­rista, miten ruokaa tehdään usein isoissa padoissa ulkona avotulella ja sähkökatkojen takia jopa kaupunkienkin pihoilla ja että suurta herkkua on kokonaisena kypsennetty lampaanpää!

11 etnistä ryhmää

Namibiassa haastetta opetukseen tuo jo se, että maassa on 11 etnistä ryhmää, joilla on oma kielensä ja kulttuurinsa kuten heimotanssit, ruokailu- ja pukeu­tu­mis­tavat, asumukset ja tapa katsoa maailmaa. Kouluissa opetuskielenä on kaikille vieras kieli, englanti, mutta sen lisäksi opetetaan myös afrikaansia. Kouluun tullessaan lapset osaavat yleensä vain vanhempiensa heimokielen. Niinpä he eivät ymmärrä opetuksesta paljoakaan, ennen kuin oppivat englannin. Opetuksessa lähdetäänkin liikkeelle aina kuvien, piirustusten ja toistojen avulla. Tunneilla myös lauletaan paljon.

Opettajat opettavat yleensä aina samaa luokka-astetta. Sekä Justine että Noleen ovat olleet koko ajan ekaluokan opettajia ja tähän he toivovat muutosta.

– Kestää pitkään tutustua lapseen ja saada hänen luottamuksensa. Kun se on voitettu, he siirtyvätkin jo seuraavalle opettajalle. Emme koskaan saa seurata lapsen kehitystä pidemmälle kuin yhden vuoden ajan.

Tarkka kontrolli

Täällä yksi hämmästelyn kohde on ollut koulu­tar­kas­tajien puuttuminen. Namibiassa painetta työhön tuo se, että opetus on tiukasti kontrolloitua. Sen on sujuttava annetussa päivä- ja viikko-ohjelmassa, muuten opettaja saa siitä huomautuksen. Myös Suomen vierailulla opettajien on kirjattava vierai­lu­päi­vistään lukujärjestys tarkastajia varten.

Iso ongelma Namibiassa on kirjojen puute. Opettajat joutuvat tekemään joka aineeseen ja joka viikolle oppima­te­ri­aa­liksi aina uudet monisteet, jotka pitää pujotella opetuskansion muovitaskuihin. Oppima­te­ri­aalin tekeminen vie valtavasti aikaa ja kuluttaa paperia. Opettajat toivoisivatkin saavansa niin hyvän pohja­ma­te­ri­aalin, että sitä voisi hyödyntää pitemmän aikaa.

– Se olisi ihanne, että kun näyttäisin kirjasta sivun, kaikilla oppilailla olisi yhtäaikaisesti sama sivu käytet­tä­vissään, Justine visioi.

Köyhyysongelma

Namibian suurin ongelma on n. 40 %:n työttömyys ja sen aiheuttama köyhyys. Jos lapsi ei tule kouluun, syynä saattaa olla ruuan puute ja koulumatka on silloin liian pitkä käveltäväksi. Lapset voivat joskus pyörtyä nälästä kesken koulupäivän tai olla poissa, kun heidän pitää jäädä hoitamaan nuorempia sisaruksia.

Koulu­kul­je­tuksia ei ole ja muutoinkin Namibiassa on vähän julkista liikennettä, siksi yksityi­sau­toilu aiheuttaa kaupungeissa ruuhkaa. Taksit ovat yleisin ”julkinen” kulkuneuvo ja maaseudulla aasikärryt rattaineen.

Kouluruokailua ei ole tarjolla, vaan oppilailla on omat eväät. Niille, joilla ei ole siihen mahdollisuutta, koululla toimii vapaa­eh­tois­voimin pieni keittiö, jossa keitetään maissipuuroa maksutta, valtion ohjelman ansiosta. Monet opettajat tukevat tätä ruokaohjelmaa nimettömästi taatakseen lapsille päivittäisen ruuan.

– Ruokatauon aikana koulun lähistöllä parveilee välipaloja, esimerkiksi upporasvassa paistettuja munkkeja, karamelleja ja sipsejä myyviä kauppiaita. Jos lapsi saa päivän ensimmäiseksi suupalakseen makeisen, se näkyy tunnilla levottomuutena, Justine kertoo.

– Tämä on meille vaikea ongelma, sillä nämä myyjät saattavat olla lasten vanhempia, jotka ansaitsevat näin elantonsa, Noleen lisää.

Oli hyvä tulla

Noleen ja Justine kiittävät yhteistuumin sydämellistä vastaanottoa, jota he ovat saaneet täällä kokea. Justinelle tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatka, joten kaikki on ollut kovin uutta ja ihmeellistä. Noleen kävi muutamia vuosia sitten kuoro­vie­rai­lulla Euroopassa ja silloin he kiersivät kuoron kanssa esiintymässä useammassa maassa.

Naiset antavat kiitosta siitä, että projekti on monivuotinen ja vaihtoon pääsee useampi opettaja. Vaikka heidän kokemuksiaan ei uskottaisi, mutta kun seuraavat tulijat kertovat samaa viestiä, muutosta voi tulla.

– Yhdessä voimme muuttaa käytäntöjä, askel askeleelta, kun äänemme voimistuu. Täällä saatu oppi vahvistuu uusien kokijoiden myötä, eikä vain meidän koululle, vaan ympäristön kouluihin ja sitä kautta vähitellen koko Namibiaan. Tällä opetta­ja­vaih­dolla voi olla valtavat vaikutukset, opettajat uskovat. Heillä on halu kehittää opetusta lapsi­läh­töi­sem­mäksi, mutta siihen tarvitaan muutoksia rakenteisiin ja ryhmäkokojen pienentämistä.

– Uusien opetusmetodien läpi saaminen ei ole muutenkaan helppoa, koska opettajat ovat niin työllistettyjä ja väsyneitä eivätkä he ole nähneet sitä, mitä me olemme, Justine arvioi. Heitä kuitenkin rohkaisee se tieto, että kun opettajilla on sydän mukana työssä, he voivat muuttaa maailmaa, sillä koulutus on ratkaiseva avain köyhyyden selättämisessä.

Samoja kokemuksia

Sotien jälkeen, suurten ikäluokkien aikaan Suomessakin oli tyypillistä 40 oppilaan ryhmäkoot, kova kuri, usein myös vuoroluku – ja koulu­tar­kas­tajat.

– Tämä lohduttaa meitä. Koska tekin olette näin nopeasti päässeet eteenpäin koulutuksessa, se on meillekin mahdollista, vierailijat arvelevat.

Noleen ja Justine pääsivät tutustumaan myös Kuopiossa sijaitsevaan Martti Ahtisaari -kouluun. Keilankannassa sijaitsevassa koulussa 0-9-luokalla oppilaita on n. 540 ja henkilökuntaa n. 70, kun Namibian sisarkoulussa on1600 oppilasta ja noin 50 opettajaa! Kuopiosta on viety Namibiaan vertais­so­vit­te­lu­toi­minta, jonka mukaan oppilaita opetetaan ratkomaan riitansa tehtävään koulutetun oppilaan avulla ja se on kuulemma toiminut hyvin.

– Oli unelmaa päästä Suomeen. Tulemme tekemään kaikkemme viedäksemme täältä saaduista opeista kotimaahan, ne jotka sinne sopivat. Meidän on niitä ensin testattava.

Muistoja kesältä 2018

Viime kesänä Namibiassa opetta­ja­vaih­dossa olleita Pirjo Seppälää ja Nina Neumania hämmästytti alkuun oppilaiden paljous ympärillä.

– He ottivat ihan eri lailla kontaktin (verrattuna Suomeen) meihin vieraisiin, he tervehtivät, hymyilivät, vilkuttelivat, halasivat, pitivät kädestä, kokeilivat jopa hiustemme laatua, Nina kertoo. Alkuun heidän oli hankala erottaa koulupukuisia oppilaita toinen toisistaan, tytöt ja pojatkin erottuivat vain kengistä. Eriarvoisuus pisti silmiin: yksityiskoulut vastasivat kuta kuinkin meidän perus­kou­lu­jamme, valtion kouluissa tilanne oli täysin toisenlainen. He havahtuivat siihen, mikä merkitys koulun­käyn­nille on sillä, että lapsella on perusasiat kunnossa, kuten kodin ja vanhempien tuki, koulukuljetus ja oppilashuolto, mikä ei välttämättä toteudu vielä Namibiassa.

– Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta mahdollistaa koulutuksen ja koulutus ruokkii hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa. Hyvän pyörä pyörii! Pirjo vertaa Suomeen.

– Opettajilla oli valtava halu kehittyä työssään ja tehdä sitä laadukkaasti. Meidän ja paikallisten opettajien välinen yhteistyö sujui hienosti, opettajat kiittävät, samoin isäntien vieraan­va­rai­suutta ja ystäväl­li­syyttä. Retkillä he näkivät monipuolista, kaunista maata, mm. Etoshan kansal­lis­puiston.

– Suomalaisilla tuntui olevan erityinen paikka namibialaisten sydämessä. Vierailumme sujuvuutta edesauttoi joustava ja myönteinen asenteemme, sekä ”maassa maan tavalla” -motto ja tietysti huumori! he summaavat.

Opet Namibiassa blogi jatkuu

Kirkkonummelta vaihtoon Namibiaan lähtevät nyt 14.6. Annamaija Eskola ja Marika Lehtonen, molemmat Heikkilän koulusta. Heistä on kiinnostavaa nähdä, miten opettajan ammatti toteutuu erilaisessa kulttuurissa.

– Meidän on nyt helpompi lähteä, kun pääsemme sinne Pirjon ja Ninan valmiille jalanjäljille. ”Opet Namibiassa” -blogia on luettu ahkerasti, Annamaija hymyilee. Blogi on täydentynyt myös tämän vierailun ajan ja jatkuu siis kesän jälleen uusien lähtijöiden kokemuksilla. Annamaija ja Marika ovat tottuneet työsken­te­lemään yhdessä, mutta Marika myöntää, että silti lähtö jännittää.

– Voimme jakaa tätä matka­jän­ni­tystä toistemme kanssa, se on tuntunut hyvälle.

Nämä kuusi opettajaa, vaihdossa jo olleet Pirjo ja Nina, vierailijat Noleen ja Justine sekä uudet lähtijät ovat yhdessä käyneet läpi tulevaa opetta­ja­vaihtoa Suomesta Namibiaan.

Tuliaisia on tarkoitus viedä tälläkin kertaa, esimerkiksi kirjoja ja liikun­ta­vä­li­neitä.

LIISA KOSONEN