JALKAPALLO

Heti puhelinsoiton alussa paljastuu, että Kirkkonummen kunnan­val­tuuston puheenjohtaja ja RKP:n eduskun­ta­ryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz, 50, on jalka­pal­lo­miehiä.

- Jalkapallossa viehättää pelin kauneus. Sen shakinomainen luonne, kun taitava joukkue pystyy pienin siirroin etenemään kentällä. Laji on niin moniulotteinen. Yksilöiden tarinat ovat myös hienoja.

Arkkitehdille luontee­no­mai­sesti häntä kiinnostaa erityisesti seurata keski­kent­tä­pe­laajia. Peliä organisoivat rakentajat rytmittävät usein koko ottelua.

Kirkko­num­me­laisen jalkapallon seuraajana on erityisen mielen­kiin­toista tietää paikallisen vaikuttajan suhde FC Kirkkonummeen. Entä millä tasolla ovat Kirkkonummen liikun­ta­o­lo­suhteet? Mitä pitää parantaa? Miten hän liikkuu itse mielellään?

Vain täysimittainen jalka­pal­lo­halli puuttuu

Kansa­ne­dus­tajan työlle ominaisesti Adlercreutzin päivät venyvät usein pitkiksi. Liikunta on mahdollisuus mielen virkis­tä­mi­selle, energiatasojen parantamiselle sekä mietiskelylle. Hän pyrkii ottamaan hyödyn arkilii­kun­nasta esimerkiksi pyöräilemällä töihin, kävelemällä juna-asemalle tai nauttimalla luonnosta meloen ja purje­lau­taillen.

- Jos lähden pyöräilemään, niin Meikon järven ympäri polkeminen on hieno luontokokemus. Maantiellä ajellessa voi hyvin syventyä pohdiskelemaan.

Oman lapsuutensa Adlercreutz vietti usein Heikkilän yleisur­hei­lu­ken­tällä. Nuorempana hän oli aktiivinen käsipallon pelaaja ja jääkiekon seuraaja. Viime vuosina kilpailullisen joukku­eur­heilun seuraaminen on kulkenut lasten kautta. Kaikki hänen viisi lastaan ovat pelanneet jalkapalloa, nykyisin nuorin 10-vuotias edustaa paikallista FC Kirkkonummea.

Adlercreutz on iloinen hyvästä liikun­ta­ra­ken­ta­mi­sesta Kirkkonummella. Hän mainitsee esimerkkinä Masalan Framnäsin urheilupuiston tuoman nosteen koko Masalalle, minkä tekonurmella FCK:n miesten Kolmosen edustusjoukkue nappasi hiljattain dramaattisen voiton FC Espoo/2:sta.

- Kun oma 17-vuotias keskimmäiseni aloitti jalkapallon viisi-kuusi-vuotiaana, niin pelit olivat pitkälti hiekalla. Masalan kuplassakin oli hiekkakenttä. Tällä hetkellä on kuitenkin tekonur­mi­kenttiä runsaasti ja hiekalla ei harjoitella ollenkaan. Olosuhteet ovat huomattavasti paremmat, mitä ne olivat 10 vuotta sitten.

Seuraava tavoite hänen mukaansa olisi saada Kirkkonummelle täysimittainen jalka­pal­lo­halli.

El Clasico Maskin ja KyIFin välillä poistunut, nyt haastetaan Espoo

Adlercreutz näkee Kirkkonummen tyttöjen ja poikien seurojen yhdistymisen FC Kirkkonummeksi positiivisena asiana. Hän toteaa harvemmin mieleen tulevan asian, että yhteinen iso jalka­pal­lo­joukkue voi toimia yhtei­söl­li­sesti sosiaalisena siltana tilanteessa, jossa vaikka koululainen siirtyy pienemmältä ala-asteelta isoon yläkouluun. Koulun vaihtamista voi helpottaa, jos futisseuran kautta on jo tuttuja laajan paikkakunnan eri alueilta.

- Toisaalta pelejä, kuten El Clasico Maskin ja KyIFin välillä ei enää ole.

FC Kirkkonummen läheisimmät haastajat löytyvät nykyisin Espoosta. Se näkyy esimerkiksi miesten Kolmosen sarjataulukon seuroja tarkastellessa. Adlercreutz paljastaa, että heidänkin perheellään on muutama kausikortti, mutta vielä hän ei ole itse päässyt paikan päälle miesten kotipeleihin. Seuraava mahdollisuus olisi, kun keskuskentän nurmelle vierailijaksi saapuu Toukolan Teräs lauantaina 1.8.

Suomalaisten jalka­pal­lo­seu­rojen kartalla Adlercreutz kaipaa näkyvyyttä FC Kirkkonummelle. Majakka seuran logossa toimii hänen mielestään erinomaisesti myös brändimielessä, koska se on hyvin Kirkkonummea kuvaava sekä erottaa kunnan naapureistaan.

- Väreilläkin on merkitystä. Nuorimman poikani joukkueessa ainakin oltiin Hesacupissa sitä mieltä, että pinkki vieraspaita on parempi. Se erottuu ja näyttää vaaral­li­sem­malta sekä ärhäkkäämmältä. Jostain syystä pelikin tuntui sujuvan vähän paremmin pinkki paita päällä ja antoi voimaa ja energiaa.

Suomi­fu­tik­sessa Adlercreutzin mieleen­pai­nuvin kokemus on ollut vuoden 1986 Lahden Kuusysin Euroopan Cupin puoli­vä­lie­rä­ottelu tulevaa mestaria Steua Bucharestia vastaan, peli, jota hän seurasi paikan päällä Helsingin Olympi­as­ta­di­o­nilla. Kuusysi hävisi kamppailun, mutta siihen verrattavia seura­jal­ka­pal­lo­ta­pah­tumia Suomessa on sen jälkeen pystynyt toistamaan vain HJK.

- Se oli siihen aikaan ainutlaatuista. Vielä keskellä talvea aika lumisella stadionilla kymmeniä tuhansia suomalaisia kannusti pienen kaupungin seuraa. Kuusysi oli siinä tilanteessa kuin Suomen maajoukkue.

Kirkkonummella kunnon futisbuumia ei ole nähty sitten FCK Salamoiden 2000-luvun puolivälin. ”Majakan­var­tijat” pyrkii luomaan Kirkkonummelle uuden yhteisöllisen liikuttajan.

- Toivon, että kirkko­num­me­laiset löytäisivät Kolmosessa pelaavan miesten joukkueen ja kirkko­num­me­lainen jalka­pal­lo­kult­tuuri kehittyisi siten. Se on yksi kuntaa yhdistävä asia, että ihmiset löytäisivät kotiotteluihin.

PAULI LOUKOLA

FC KIRKKONUMMEN MIESTEN EDUSTUKSEN SEURAAVAT KOTIOTTELUT:

1.8. FC Kirkkonummi – Toukolan Teräs

14.8. FC Kirkkonummi – CLE

28.8. FC Kirkkonummi – FC FINNKURD

www.fckirkkonummi.fi