KIRKKONUMMI
UPINNIEMI/KIRKKONUMMI
Tuhannet suomalaiset naiset ovat harrastaneet sotilaskotitoimintaa yli sadan vuoden aikana, Sotilaskotiliitto perustettiin vuonna 1921.
Ylpeänä rannikon sisarena voin kertoa, että oma yhdistykseni perustettiin jo vuonna 1918. Ensin oli Saaristosotilaiden Joululahjakomitea, joka sitten jalostui Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistykseksi ja siitä edelleen Rannikkosotilaskotiyhdistykseksi, tuttavallisesti RSKY ry.
Sotien aikana sisaret toimivat saaristossa. Nykyisin yhdistys toimii Kotkan ja Rauman välisellä rannikolla sekä saaristossa. RSKY:ssä on seitsemän paikallisosastoa, Kyminlinna, Loviisa, Suomenlinna, Upinniemi, Hanko, Turku ja Selkämeri.
Vanhoina hyvinä aikoina sotilaskoteja oli jokaisella linnakkeella edellä lueteltujen paikkojen lisäksi. Nykyisin koteja on enää kolme, Suomenlinna, Upinniemi, Pansio ja yksi leirikoti Russarössä. Minä kerron Upinniemestä.
Perinteestä tulee mieleen torvisoitto, liehuvat liput, ohimarssit ja vaakasuora räntäsade. Sitäkin, olemmehan tässä Rannikkoprikaatin tontilla.
Saamme osallistua sotilaittemme juhliin, vihreää väriä kaivataan milloin kurssien päätöksissä tai kotiutumistilaisuuksissa, käymme sankarihaudoilla laskemassa seppeleen.
Olemme mukana sotilasvaloilla, mustat kengät ja suuret kunniamerkit, kuten säännöissä sanotaan ja perinteet velvoittavat. Sadat nuoret yhteen ääneen ”minä lupaan ja vannon…” Heitä katsoessa samaistuu jokaiseen äitiin, jonka lapsi tuossa edessä seisoo. Siitä syystä minäkin aikoinaan sisareksi ryhdyin.
Perinteisiin, tosin nykyaikaisin maustein, pohjautuvat myös nykyiset toimemme. Meillä on Suomen paras ja kaunein Sotilaskoti ja siellä kaikkein parhaat asiakkaat.
Kunniapuheenjohtajamme muistaa aina mainita ihanan käskyttömän olotilan, siellä on kuin kotona olisi. Parhaimpina aikoina sode on viimeistä tuolia myöten täynnä ja äänten sorina täyttää ilmatilan. Siellä on aina tilaa yhdelle sisarelle, joka haluaa auttaa.
Jos seinät ahdistavat, niin kannattaa tutustua autoomme Unelmaan. Kyydissä pääsee milloin minnekin, on käyty Kotkassa, Loviisassa, Suomenlinnassa (siis ihan siellä saaressa), Hangossa, Turussa, Turun saaristossa ja monella intin harjoitusalueella Etelä-Suomessa. Rauma on vielä hakusessa, mutta toiveet ovat korkealla.
Suomessa ei ole ketään niin kohteliasta kuin metsässä ryynäävä nuori ihminen Unelman luukulla. Perinteisesti siinä sisaren silmä kostuu, kun kuulee ”olette ihania ja kiitos, kun tulitte”.
Etsitkö elämällesi tarkoitusta?
Perinteisiin kuuluu myös Merikappeli, ainoa laatuaan, meille sisarille oikea kotikirkko. Siellä juhlitaan varusmiesten konfirmaatiot, moni sisar on saanut yllättäen kummipojan.
Oma jouluinen puurojuhlamme, minun Joulun odotukseni alkaa hartaudesta ”ja antakoon teille Joulurauhan”. Saamme käyttää kappelia myös kotiutuvien viimeiseen iltaan intissä.
Rannikkoprikaatin valat, kaksi kertaa vuodessa, ovat muodostuneet kansanjuhliksi. Tälle pienelle niemelle, kapean ja mutkikkaan tien päähän, ahtautuu täällä olevien alokkaiden, muiden varusmiesten ja henkilökunnan yli tuhatpäisen joukon lisäksi suuri määrä läheisiä.
Seitsemän tunnin aikana kohtaamme neljä tuhatta ihmistä muutamaan kertaan. Se on, kuulkaa, hauskaa.
Valmistautumien alkaa hyvän sään anomisella, käännytään Taivaan Isän ja Amiraalin puoleen. Ihan varmuuden vuoksi. Kesällä ei liian kuumaa eikä sadetta, talvella ei liian kylmää, tuulta, räntää tai liukasta.
Sotilaskodissa kielletään lomat vala-aikaan. Vapaaehtoisia sisaria kuulutetaan hommiin. Yhteensä tämä mielihyväkeidas tarvitsee nelisenkymmentä käsiparia. Hernesopasta huolehtii ravintola Ankkuri, meille jää tämä välipalasämpyläkahvimunkki.
Soden lisäksi myyntipisteinä on kuntotaloon sisustettu kahvio, Merikappelin kahvio, Unelma, grillipiste, kesällä teltta ja jäätelömyynti. Aloitamme varustelut edellisenä iltana ja valapäivänä aamuviideltä.
Vieraat saapuvat porrastetusti 07–09 välillä. Ensimmäiseksi siis sodeen kahville ja vessaan. Nimenomaan sodeen, se täytyy nähdä. Jos on kylmä tai sateinen ilma, niin valloitetusta pöydästä ei luovuta. Tunnelma on aika tiivis.
Sitten alkavat juhlallisuudet ja kas – talo on tyhjä. Puolen tunnin kuluttua joukot siirtyvät ohimarssia varten ylämäkeen ja kas – talo on täynnä. Taas ulos katsomaan ohimarssia, sitten sisään odottamaan, että entiset alokkaat, nykyiset tykkimiehet ja matruusit luovuttavat aseensa säilytykseen.
Sitten iloinen jälleennäkeminen ja taas kahville. Lopuksi odotellaan, että sotilas lomautetaan, juodaan kahvia. Eräs isoisä kertoi juoneensa seitsemät munkkikahvit. Varsinainen peltivatsa. Klo 14 varuskunta on tyhjä ja hiljainen.
Jokainen ihminen tekee oman perinteensä. Mikä minulle on tärkeää, miten haluan sen tehdä, miten muistaa? Olemme karistaneet historian pölyt harteiltamme ja luomme uutta ja nykyaikaista sotilaskotitoimintaa.
Meillä Upinniemen Sotilaskodissa on katto korkealla ja seinät leveällä harrastaa, meille mahtuu uusiakin sisaria. Sotilaskotiyhdistyksiä on kodillisia ja kodittomia, sotilailla ja ilman. Meillä on sekä koti että sotilaat.
Jokaisella sisarella on mielessä tämän toimintavuotemme teema: Sotilaskoti – hymyllä ja sydämellä.
Jos kiinnostuksesi heräsi, ota yhteyttä tii.vieruaho(at)gmail.com.
Pasila, soittakaa perinteisesti kunniamarssimme Sotilaspoika.
RANNIKKOSOTILASKOTIYHDISTYKSEN Unelma-auto ja varusmiehiä tauolla.
Jussi Salo
UNELMA Kajanuksen saunalla Upinniemessä.
Jussi Salo
INKOO
SIUNTIO
INKOO
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
KIRKKONUMMI
UPINNIEMI/KIRKKONUMMI
Tuhannet suomalaiset naiset ovat harrastaneet sotilaskotitoimintaa yli sadan vuoden aikana, Sotilaskotiliitto perustettiin vuonna 1921.
Ylpeänä rannikon sisarena voin kertoa, että oma yhdistykseni perustettiin jo vuonna 1918. Ensin oli Saaristosotilaiden Joululahjakomitea, joka sitten jalostui Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistykseksi ja siitä edelleen Rannikkosotilaskotiyhdistykseksi, tuttavallisesti RSKY ry.
Sotien aikana sisaret toimivat saaristossa. Nykyisin yhdistys toimii Kotkan ja Rauman välisellä rannikolla sekä saaristossa. RSKY:ssä on seitsemän paikallisosastoa, Kyminlinna, Loviisa, Suomenlinna, Upinniemi, Hanko, Turku ja Selkämeri.
Vanhoina hyvinä aikoina sotilaskoteja oli jokaisella linnakkeella edellä lueteltujen paikkojen lisäksi. Nykyisin koteja on enää kolme, Suomenlinna, Upinniemi, Pansio ja yksi leirikoti Russarössä. Minä kerron Upinniemestä.
Perinteestä tulee mieleen torvisoitto, liehuvat liput, ohimarssit ja vaakasuora räntäsade. Sitäkin, olemmehan tässä Rannikkoprikaatin tontilla.
Saamme osallistua sotilaittemme juhliin, vihreää väriä kaivataan milloin kurssien päätöksissä tai kotiutumistilaisuuksissa, käymme sankarihaudoilla laskemassa seppeleen.
Olemme mukana sotilasvaloilla, mustat kengät ja suuret kunniamerkit, kuten säännöissä sanotaan ja perinteet velvoittavat. Sadat nuoret yhteen ääneen ”minä lupaan ja vannon…” Heitä katsoessa samaistuu jokaiseen äitiin, jonka lapsi tuossa edessä seisoo. Siitä syystä minäkin aikoinaan sisareksi ryhdyin.
Perinteisiin, tosin nykyaikaisin maustein, pohjautuvat myös nykyiset toimemme. Meillä on Suomen paras ja kaunein Sotilaskoti ja siellä kaikkein parhaat asiakkaat.
Kunniapuheenjohtajamme muistaa aina mainita ihanan käskyttömän olotilan, siellä on kuin kotona olisi. Parhaimpina aikoina sode on viimeistä tuolia myöten täynnä ja äänten sorina täyttää ilmatilan. Siellä on aina tilaa yhdelle sisarelle, joka haluaa auttaa.
Jos seinät ahdistavat, niin kannattaa tutustua autoomme Unelmaan. Kyydissä pääsee milloin minnekin, on käyty Kotkassa, Loviisassa, Suomenlinnassa (siis ihan siellä saaressa), Hangossa, Turussa, Turun saaristossa ja monella intin harjoitusalueella Etelä-Suomessa. Rauma on vielä hakusessa, mutta toiveet ovat korkealla.
Suomessa ei ole ketään niin kohteliasta kuin metsässä ryynäävä nuori ihminen Unelman luukulla. Perinteisesti siinä sisaren silmä kostuu, kun kuulee ”olette ihania ja kiitos, kun tulitte”.
Etsitkö elämällesi tarkoitusta?
Perinteisiin kuuluu myös Merikappeli, ainoa laatuaan, meille sisarille oikea kotikirkko. Siellä juhlitaan varusmiesten konfirmaatiot, moni sisar on saanut yllättäen kummipojan.
Oma jouluinen puurojuhlamme, minun Joulun odotukseni alkaa hartaudesta ”ja antakoon teille Joulurauhan”. Saamme käyttää kappelia myös kotiutuvien viimeiseen iltaan intissä.
Rannikkoprikaatin valat, kaksi kertaa vuodessa, ovat muodostuneet kansanjuhliksi. Tälle pienelle niemelle, kapean ja mutkikkaan tien päähän, ahtautuu täällä olevien alokkaiden, muiden varusmiesten ja henkilökunnan yli tuhatpäisen joukon lisäksi suuri määrä läheisiä.
Seitsemän tunnin aikana kohtaamme neljä tuhatta ihmistä muutamaan kertaan. Se on, kuulkaa, hauskaa.
Valmistautumien alkaa hyvän sään anomisella, käännytään Taivaan Isän ja Amiraalin puoleen. Ihan varmuuden vuoksi. Kesällä ei liian kuumaa eikä sadetta, talvella ei liian kylmää, tuulta, räntää tai liukasta.
Sotilaskodissa kielletään lomat vala-aikaan. Vapaaehtoisia sisaria kuulutetaan hommiin. Yhteensä tämä mielihyväkeidas tarvitsee nelisenkymmentä käsiparia. Hernesopasta huolehtii ravintola Ankkuri, meille jää tämä välipalasämpyläkahvimunkki.
Soden lisäksi myyntipisteinä on kuntotaloon sisustettu kahvio, Merikappelin kahvio, Unelma, grillipiste, kesällä teltta ja jäätelömyynti. Aloitamme varustelut edellisenä iltana ja valapäivänä aamuviideltä.
Vieraat saapuvat porrastetusti 07–09 välillä. Ensimmäiseksi siis sodeen kahville ja vessaan. Nimenomaan sodeen, se täytyy nähdä. Jos on kylmä tai sateinen ilma, niin valloitetusta pöydästä ei luovuta. Tunnelma on aika tiivis.
Sitten alkavat juhlallisuudet ja kas – talo on tyhjä. Puolen tunnin kuluttua joukot siirtyvät ohimarssia varten ylämäkeen ja kas – talo on täynnä. Taas ulos katsomaan ohimarssia, sitten sisään odottamaan, että entiset alokkaat, nykyiset tykkimiehet ja matruusit luovuttavat aseensa säilytykseen.
Sitten iloinen jälleennäkeminen ja taas kahville. Lopuksi odotellaan, että sotilas lomautetaan, juodaan kahvia. Eräs isoisä kertoi juoneensa seitsemät munkkikahvit. Varsinainen peltivatsa. Klo 14 varuskunta on tyhjä ja hiljainen.
Jokainen ihminen tekee oman perinteensä. Mikä minulle on tärkeää, miten haluan sen tehdä, miten muistaa? Olemme karistaneet historian pölyt harteiltamme ja luomme uutta ja nykyaikaista sotilaskotitoimintaa.
Meillä Upinniemen Sotilaskodissa on katto korkealla ja seinät leveällä harrastaa, meille mahtuu uusiakin sisaria. Sotilaskotiyhdistyksiä on kodillisia ja kodittomia, sotilailla ja ilman. Meillä on sekä koti että sotilaat.
Jokaisella sisarella on mielessä tämän toimintavuotemme teema: Sotilaskoti – hymyllä ja sydämellä.
Jos kiinnostuksesi heräsi, ota yhteyttä tii.vieruaho(at)gmail.com.
Pasila, soittakaa perinteisesti kunniamarssimme Sotilaspoika.
RANNIKKOSOTILASKOTIYHDISTYKSEN Unelma-auto ja varusmiehiä tauolla.
Jussi Salo
UNELMA Kajanuksen saunalla Upinniemessä.
Jussi Salo
INKOO
SIUNTIO
INKOO
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi