KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Kesällä 2015 Lähierä-blogissa aloitettu ja Kirkkonummen Sanomien kesäliitteisiin päätynyt Porkkala-sarja täydentyy nyt esittelyllä Lähteelän ulkoilualueesta, joka on hieno vierasvenesatama ja samalla ylivoimaisesti parhaiten varusteltu Porkkalanniemen ulkoilualueista. Lähteelä on helppo ja miellyttävä kohde vaikka perheen kanssa vierailuille.
Lähteelän ulkoilualueelle päätimme mennä kauniina lauantaina ulkoilemaan ja nauttimaan kahvieväät meren äärellä vaimoni kanssa. Auton saa kätevästi parkkiin pysäköintialueelle.
Aivan heti parkkipaikkojen viereisen kallion laella on lintutorni, minne ensimmäiseksi kiipesimme. Se onkin oikein jyhkeä, hieno ja perinteinen torni, rakennettu isoista tukkipuista kuten vanhat kolmiomittaustornit. Tornin oma korkeus on noin 15 metriä. Sen ja korkean sijaintinsa vuoksi sieltä aukeavatkin sitten vallan fantastiset näkymät 360 astetta joka suuntaan! Merta ja risaista rannikkoa on etelän puolella vaikka kuinka paljon. Pohjoisen puolella taas näkee vaihtelevia Porkkalanniemen maastoja – mäkiä, peltoja, metsiä. Myös kaislikoita, jotka kertovat muinaisista, maan kohoamisen vuoksi kuivuneista vuonoista!
Ainakin kiikarin kanssa katsellen horisontissa näkee lukuisia mielenkiintoisia maamerkkejä, kuten Rönnskärin ja Kallbådanin majakat, sekä Mäkiluodon. Se on merkittävä rannikon sotilastukikohta, joka hiljeni viitisen vuotta sitten, mutta on yhä puolustusvoimien hallinnassa. Kiikarilla pääsee ihastelemaan myös Upinniemen sotilasalueen tutkatorneja ja mastoja sekä Porkkalanniemen matalavalvontatutkien valkoisia torneja. Näkeepä tornista myös laivoja matkalla Helsingin ja Tallinnan välillä.
Jatkoimme lintutornilta eteenpäin kävelytietä pitkin. Se on tosi hyväksi ja sileäpintaiseksi rakennettu väylä, johtaen kauniisti mutkitellen yli hienon kallioalueen. Välillä päädytään vähän matkaa kävelemään autotietä myöten, sitten kävelypolku taas haarautuu vasemmalle. Tämäkin on yhtä erinomaisen hyväkuntoinen polku, joka kulkee aivan rannan tuntumassa.
Ensiksi tullaan ison kivilaiturin kohdalle, joka näyttää olevan peräti jonkinlainen laivalaituri. Siinä on myös yksi nuotiopaikka, sekä viitta parin sadan metrin päässä pohjoisempana olevalle saunalle. Polku jatkuu siitä rannan myötäisenä Källvikenin ytimeen. Siinä matkalla näkyi rannassa useampia erilaisia kovasti ”mökkivaltauksilta” vaikuttavia puolikiinteitä pressukankaisia telttarakennelmia. Useat niistä näyttävät olevan siellä aivan pysyvästi, pönöttäen paikoillaan yhä vielä syksylläkin. Lienevät sellaisia kuukausihintaisia telttapaikkoja, jotka ovat alueen hinnastossa mainittu.
Kävelymatkan pituus parkkipaikalta alueen keskeiselle infotaululle on noin 1,5 km. Me marssimme ensimmäiseksi lueskelemaan tuota suurta ja selkeää infotaulua, joka sijaitsee tien kääntöpaikalla.
Lähteelä on Helsingin kaupungin omistama ja ylläpitämä ulkoilualue, joka on perustettu vuonna 1970. Maa-alueiden pinta-ala on yhteensä 134 hehtaaria ja lisäksi on 992 ha vesialueita. Maapinta-alaan kuuluu useita saaria. Alue on rakennettu erityisesti veneilijöille ja sen palvelut ovat erinomaiset.
Muilla Porkkalanniemen ulkoilualueilla on yksi keittokatos puuvarastoineen, muutama roskapönttö ja enimmillään pari kolme pöytä-penkki -yhdistelmää jossain. Mikä on toki oikein hyväkin, koska alueet ovat siten aivan valtaosin villiä merenrantaluontoa. Täältä sen sijaan löytyy kauppa/kioski/kahvila -yhdistelmä, useampi laituri veneille, pari saunaa, keittokatoksia, vedenottopisteitä, tiskauspaikkoja, lukuisia pöytä-penkki -yhdistelmiä toinen toistaan hienommilla paikoilla jne. Ja vaikka palvelut ovat ehkä primääristi venevieraille rakennetut, ne ovat toki aivan yhtälailla myös muiden ulkoiluvieraiden käytössä. Lähteelä on siis ideaalinen ulkoilun ja piknikretkien kohde silloin, kun tykkää paremmista palveluista, vaikkapa vain pöydistä ja penkeistä rantakallioilla. Taikka pienestä hiekkarannasta sekä pukukopista uimassa käyville!
Hiukan suojaisempiakin Källvikenin kalliot ja rannat ovat ainakin usein vallitsevilta lännen ja lounaan suunnilta puhaltaville tuulille, kuin Porkkalanniemen kärjen ja länsipuolen ”villimmät” ulkoilualueet. Lisäksi on pientä vuokraa vasten tarjolla myös soutuveneitä, joilla pääsee halutessaan vähän vesillekin ja retkeilemään alueen saarille.
Tänä hienon hienona aurinkoisena lauantaina alue oli kuin unessa siestan aikaan. Ei yhtään ihmistä missään. Laitureissa oli kiinni vajaat kymmenkunta venettä, joiden miehistöt olivat joko nukkumassa, retkeilemässä jossain muualla, tai viettämässä leppoisaa lomaelämää veneidensä kansilla. Tavallaan siesta-ajasta todella olikin kyse, sillä kaikki matkaansa jatkavat veneilijät olivat jo aikaa sitten lähteneet taipaleilleen, eikä kukaan tänne leiriin tulijoista vielä saapumassa. Niinpä jopa kahvila-kioskikin oli kiinni tähän aikaan päivästä ja auki nimenomaan aamu- ja iltahulinoiden aikaan.
Me meinasimme ensin mennä nauttimaan piknik-lounastamme yhden näköalapaikalla olevan pöydän ääreen, mutta koska aurinko paistoi siihen esteittä, valitsimme sittenkin mäntyjen suojaaman kallion. Siinä olikin aivan taivaallista istua syömässä vaimon mukaan laittamat herkulliset evässalaatit ja vetää sitten pitkäkseen kuuntelemaan kesätuulta!
Lokoisan lounastauon jälkeen kiertelimme läpi kahden kallioniemekkeen ja niiden tyven muodostaman Källvikenin ydinalueen. Ihastelimme muun muassa hiekkarantaa ja pukukoppia, sekä hyvin uuden näköistä saunarakennusta hiukan ylempänä rannasta. Ylipäätään kaikki näytti täällä erittäin siistiltä ja hyvin hoidetulta.
Kuljimme sitten ranta-alueita nuuskien, yrittäen löytää jotain merkkejä lähteestä. Sellaisesta, josta alue olisi saanut nimensä ja jollaisen olemassaolosta liikkuu sekalaisia huhuja. Olen joskus löytänyt niitä ”tietoja” netistäkin, mutten onnistunut paikallistamaan yhtään sellaista enää nyt.
Me emme kyllä mitään jälkiä lähteestä löytäneet, ainakaan aivan Källvikenin ydinalueilta. Ja jutellessani alueen isännän kanssa myöhemmin puhelimessa paljastui, ettei hän tiedä mitään mistään lähteestä – eikä ollut edes huhuja koskaan kuullut. Mutta kiinnostui vähän minun levottomista puheistani ja lupasi kaivella asiaa. Jos tästä siis joskus jotain selvyyttä tulee, lupaan tuoda sen tietoon tämän artikkelin perään. Ja pyydän lukijoita myös kertomaan mahdollisista tähän asiaan liittyvistä tiedoistaan tai huhupuheista.
Meidän kävelymme suuntautui sitten jonkin matkaa alueelle tuovaa tietä pitkin, mistä poikkesimme vasemmalle ylös Västerberget-nimisen kallion laelle. Se on aika laakea, matalien kalliomäntyjen peittämä ”huippu”, mistä ei aukene mitään laajoja näkymiä. Jostain puiden väleistä voi kyllä satunnaisesti nähdä sinisen meren pikkuisen kimaltelevan. Mutta kallio on niin hieno, kuin vain Etelä-Suomelle tyypilliset kalliot yleisestikin ovat ja antaa esimerkkiä siitä, millaista suuri osa Lähteelän ulkoilualueen maastoista on. Me vietimme siellä nautinnollisen kahvihetken laivakorppujen kera. Sittenpä tästä ulkoiluretkestä oli jäljellä enää vain kävely tietä pitkin takaisin parkkipaikalle ja ajelu kotiin.
Kirjoittaja Kari Rantanen on kirkkonummelainen, joka on liikkunut luonnossa aina. Artikkeli on lyhennetty Karin blogista, jonne Kari kerää luontoaiheisia tekstejä jakaakseen hienoja kokemuksia muidenkin kanssa. Karin blogin ja tarkemman kuvauksen Lähteelän ulkoilualueesta sekä lisää tekstejä löydät osoitteesta www.lahiera.wordpress.com.
Teksti ja kuvat:
Kari Rantanen
Nautiskellaan meren rannalla, pikniklounaan päälle.
Marjo Alste
Porkkalan saaristomaisemaa Lähteelän lintutornista noin lounaan suuntaan. Rönnskärin majakka erottuu horisontissa oikealla.
Marjo Alste
Upeakuntoinen kävelytie mutkittelee perille yli kalliomaastojen.
Marjo Alste
Välkehtivää merimaisemaa lounaan suuntaan uimarannan ja pukukopin luota.
Marjo Alste
Yksi useista pressumökkiviritelmistä Lähteelän rannoilla.
Marjo Alste
Soutuveneitäkin on tarjolla vuokralle vierailijoille.
Marjo Alste
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
INKOO
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Kesällä 2015 Lähierä-blogissa aloitettu ja Kirkkonummen Sanomien kesäliitteisiin päätynyt Porkkala-sarja täydentyy nyt esittelyllä Lähteelän ulkoilualueesta, joka on hieno vierasvenesatama ja samalla ylivoimaisesti parhaiten varusteltu Porkkalanniemen ulkoilualueista. Lähteelä on helppo ja miellyttävä kohde vaikka perheen kanssa vierailuille.
Lähteelän ulkoilualueelle päätimme mennä kauniina lauantaina ulkoilemaan ja nauttimaan kahvieväät meren äärellä vaimoni kanssa. Auton saa kätevästi parkkiin pysäköintialueelle.
Aivan heti parkkipaikkojen viereisen kallion laella on lintutorni, minne ensimmäiseksi kiipesimme. Se onkin oikein jyhkeä, hieno ja perinteinen torni, rakennettu isoista tukkipuista kuten vanhat kolmiomittaustornit. Tornin oma korkeus on noin 15 metriä. Sen ja korkean sijaintinsa vuoksi sieltä aukeavatkin sitten vallan fantastiset näkymät 360 astetta joka suuntaan! Merta ja risaista rannikkoa on etelän puolella vaikka kuinka paljon. Pohjoisen puolella taas näkee vaihtelevia Porkkalanniemen maastoja – mäkiä, peltoja, metsiä. Myös kaislikoita, jotka kertovat muinaisista, maan kohoamisen vuoksi kuivuneista vuonoista!
Ainakin kiikarin kanssa katsellen horisontissa näkee lukuisia mielenkiintoisia maamerkkejä, kuten Rönnskärin ja Kallbådanin majakat, sekä Mäkiluodon. Se on merkittävä rannikon sotilastukikohta, joka hiljeni viitisen vuotta sitten, mutta on yhä puolustusvoimien hallinnassa. Kiikarilla pääsee ihastelemaan myös Upinniemen sotilasalueen tutkatorneja ja mastoja sekä Porkkalanniemen matalavalvontatutkien valkoisia torneja. Näkeepä tornista myös laivoja matkalla Helsingin ja Tallinnan välillä.
Jatkoimme lintutornilta eteenpäin kävelytietä pitkin. Se on tosi hyväksi ja sileäpintaiseksi rakennettu väylä, johtaen kauniisti mutkitellen yli hienon kallioalueen. Välillä päädytään vähän matkaa kävelemään autotietä myöten, sitten kävelypolku taas haarautuu vasemmalle. Tämäkin on yhtä erinomaisen hyväkuntoinen polku, joka kulkee aivan rannan tuntumassa.
Ensiksi tullaan ison kivilaiturin kohdalle, joka näyttää olevan peräti jonkinlainen laivalaituri. Siinä on myös yksi nuotiopaikka, sekä viitta parin sadan metrin päässä pohjoisempana olevalle saunalle. Polku jatkuu siitä rannan myötäisenä Källvikenin ytimeen. Siinä matkalla näkyi rannassa useampia erilaisia kovasti ”mökkivaltauksilta” vaikuttavia puolikiinteitä pressukankaisia telttarakennelmia. Useat niistä näyttävät olevan siellä aivan pysyvästi, pönöttäen paikoillaan yhä vielä syksylläkin. Lienevät sellaisia kuukausihintaisia telttapaikkoja, jotka ovat alueen hinnastossa mainittu.
Kävelymatkan pituus parkkipaikalta alueen keskeiselle infotaululle on noin 1,5 km. Me marssimme ensimmäiseksi lueskelemaan tuota suurta ja selkeää infotaulua, joka sijaitsee tien kääntöpaikalla.
Lähteelä on Helsingin kaupungin omistama ja ylläpitämä ulkoilualue, joka on perustettu vuonna 1970. Maa-alueiden pinta-ala on yhteensä 134 hehtaaria ja lisäksi on 992 ha vesialueita. Maapinta-alaan kuuluu useita saaria. Alue on rakennettu erityisesti veneilijöille ja sen palvelut ovat erinomaiset.
Muilla Porkkalanniemen ulkoilualueilla on yksi keittokatos puuvarastoineen, muutama roskapönttö ja enimmillään pari kolme pöytä-penkki -yhdistelmää jossain. Mikä on toki oikein hyväkin, koska alueet ovat siten aivan valtaosin villiä merenrantaluontoa. Täältä sen sijaan löytyy kauppa/kioski/kahvila -yhdistelmä, useampi laituri veneille, pari saunaa, keittokatoksia, vedenottopisteitä, tiskauspaikkoja, lukuisia pöytä-penkki -yhdistelmiä toinen toistaan hienommilla paikoilla jne. Ja vaikka palvelut ovat ehkä primääristi venevieraille rakennetut, ne ovat toki aivan yhtälailla myös muiden ulkoiluvieraiden käytössä. Lähteelä on siis ideaalinen ulkoilun ja piknikretkien kohde silloin, kun tykkää paremmista palveluista, vaikkapa vain pöydistä ja penkeistä rantakallioilla. Taikka pienestä hiekkarannasta sekä pukukopista uimassa käyville!
Hiukan suojaisempiakin Källvikenin kalliot ja rannat ovat ainakin usein vallitsevilta lännen ja lounaan suunnilta puhaltaville tuulille, kuin Porkkalanniemen kärjen ja länsipuolen ”villimmät” ulkoilualueet. Lisäksi on pientä vuokraa vasten tarjolla myös soutuveneitä, joilla pääsee halutessaan vähän vesillekin ja retkeilemään alueen saarille.
Tänä hienon hienona aurinkoisena lauantaina alue oli kuin unessa siestan aikaan. Ei yhtään ihmistä missään. Laitureissa oli kiinni vajaat kymmenkunta venettä, joiden miehistöt olivat joko nukkumassa, retkeilemässä jossain muualla, tai viettämässä leppoisaa lomaelämää veneidensä kansilla. Tavallaan siesta-ajasta todella olikin kyse, sillä kaikki matkaansa jatkavat veneilijät olivat jo aikaa sitten lähteneet taipaleilleen, eikä kukaan tänne leiriin tulijoista vielä saapumassa. Niinpä jopa kahvila-kioskikin oli kiinni tähän aikaan päivästä ja auki nimenomaan aamu- ja iltahulinoiden aikaan.
Me meinasimme ensin mennä nauttimaan piknik-lounastamme yhden näköalapaikalla olevan pöydän ääreen, mutta koska aurinko paistoi siihen esteittä, valitsimme sittenkin mäntyjen suojaaman kallion. Siinä olikin aivan taivaallista istua syömässä vaimon mukaan laittamat herkulliset evässalaatit ja vetää sitten pitkäkseen kuuntelemaan kesätuulta!
Lokoisan lounastauon jälkeen kiertelimme läpi kahden kallioniemekkeen ja niiden tyven muodostaman Källvikenin ydinalueen. Ihastelimme muun muassa hiekkarantaa ja pukukoppia, sekä hyvin uuden näköistä saunarakennusta hiukan ylempänä rannasta. Ylipäätään kaikki näytti täällä erittäin siistiltä ja hyvin hoidetulta.
Kuljimme sitten ranta-alueita nuuskien, yrittäen löytää jotain merkkejä lähteestä. Sellaisesta, josta alue olisi saanut nimensä ja jollaisen olemassaolosta liikkuu sekalaisia huhuja. Olen joskus löytänyt niitä ”tietoja” netistäkin, mutten onnistunut paikallistamaan yhtään sellaista enää nyt.
Me emme kyllä mitään jälkiä lähteestä löytäneet, ainakaan aivan Källvikenin ydinalueilta. Ja jutellessani alueen isännän kanssa myöhemmin puhelimessa paljastui, ettei hän tiedä mitään mistään lähteestä – eikä ollut edes huhuja koskaan kuullut. Mutta kiinnostui vähän minun levottomista puheistani ja lupasi kaivella asiaa. Jos tästä siis joskus jotain selvyyttä tulee, lupaan tuoda sen tietoon tämän artikkelin perään. Ja pyydän lukijoita myös kertomaan mahdollisista tähän asiaan liittyvistä tiedoistaan tai huhupuheista.
Meidän kävelymme suuntautui sitten jonkin matkaa alueelle tuovaa tietä pitkin, mistä poikkesimme vasemmalle ylös Västerberget-nimisen kallion laelle. Se on aika laakea, matalien kalliomäntyjen peittämä ”huippu”, mistä ei aukene mitään laajoja näkymiä. Jostain puiden väleistä voi kyllä satunnaisesti nähdä sinisen meren pikkuisen kimaltelevan. Mutta kallio on niin hieno, kuin vain Etelä-Suomelle tyypilliset kalliot yleisestikin ovat ja antaa esimerkkiä siitä, millaista suuri osa Lähteelän ulkoilualueen maastoista on. Me vietimme siellä nautinnollisen kahvihetken laivakorppujen kera. Sittenpä tästä ulkoiluretkestä oli jäljellä enää vain kävely tietä pitkin takaisin parkkipaikalle ja ajelu kotiin.
Kirjoittaja Kari Rantanen on kirkkonummelainen, joka on liikkunut luonnossa aina. Artikkeli on lyhennetty Karin blogista, jonne Kari kerää luontoaiheisia tekstejä jakaakseen hienoja kokemuksia muidenkin kanssa. Karin blogin ja tarkemman kuvauksen Lähteelän ulkoilualueesta sekä lisää tekstejä löydät osoitteesta www.lahiera.wordpress.com.
Teksti ja kuvat:
Kari Rantanen
Nautiskellaan meren rannalla, pikniklounaan päälle.
Marjo Alste
Porkkalan saaristomaisemaa Lähteelän lintutornista noin lounaan suuntaan. Rönnskärin majakka erottuu horisontissa oikealla.
Marjo Alste
Upeakuntoinen kävelytie mutkittelee perille yli kalliomaastojen.
Marjo Alste
Välkehtivää merimaisemaa lounaan suuntaan uimarannan ja pukukopin luota.
Marjo Alste
Yksi useista pressumökkiviritelmistä Lähteelän rannoilla.
Marjo Alste
Soutuveneitäkin on tarjolla vuokralle vierailijoille.
Marjo Alste
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
INKOO
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi