KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
– Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa, laulettiin Välitason 29.11. palvelukeskuksessa järjestämässä ”Yliluonnollinen on luonnollista” illan aluksi.
Laulun sanat, jotka nykytekniikkaa hyödyntäen löydettiin kännyköistä, veivät hauskasti suoraan illan teemaan, joten lämmin kiitos esilaulajan roolin rohkeasti ottaneelle!
Puhujavieras, prof. Marja-Liisa Honkasalo kertoi tuntevansa nöyryyttä siinä, miten tätä aihepiiriä voi lähestyä arvottamatta sitä ennakkoon jo sanavalinnoillaan.
– Siksi emme ole halunneet käyttää sanoja yliluonnollinen tai paranormaali, vaan keksimme siihen sanan ”kumma” ja nimesimme ”Mieli ja toinen” (Mind and the Other) hankkeen keskeiseksi käsitteeksi.
Idea ns. rajatiedon kokemusten tutkimiseen länsimaissa sai alkunsa Afrikasta, jossa Honkasalo toimi malarian ehkäisyprojektissa.
– Kun siellä ei ollut lääkkeitä eikä hoitoja saatavilla tai ne eivät tehonneet, ihmiset ottivat yhteyttä ”tuonpuoleisiin voimiin” apua saadakseen. Esi-isät olivat aivan keskeisiä näiden voimien joukossa, selvitteli Honkasalo, lääkäri ja antropologi, tutkimuksen taustoja.
Tutkimus lähti liikkeelle v. 2013 Suomen Akatemian myöntämän määrärahan turvin Turun yliopistossa. Tematiikkaa käsiteltiin tutkimusryhmässä monitieteellisesti historiantutkimuksen, folkloristiikan, antropologian sekä psykiatrian kautta.
Aiheiksi valikoituivat mm. äänten kuulijat, suru, suomalaiset kuolemat ja islantilaisten kansanperinteeseen liittyvät kuolemat ja niihin liittyvät jatkuvat siteet kuoleman jälkeen. Tutkimusjohtaja Honkasalon osalle tuli Afrikka, jonka kulttuuriin liittyy vainajien suhteen yhtäaikainen läsnäolo ja poissaolo. Tämä aihe sai kuitenkin jäädä toistaiseksi, koska kotimaasta alkoi tulla niin paljon yhteydenottoja.
Tutkimusidea, että ihmismieltä tutkitaan sen reunalta käsin, herätti nimittäin alussa niin suuren kohun ja moitetulvan huuhaana, että tieto siitä levisi laajalle lehtien kautta.
– Soittoja tuli paljon, mutta puhelinkeskustelujen sijaan pyysimme ihmisiä kirjoittamaan. Tähän mennessä kirjeitä on tullut jo 250 ja koko ajan tulee lisää kaikkialta, missä aiheesta puhutaan, Honkasalo kertoi.
Oli aika hurjaa kuulla, että noin puolella kirjoittajista oli järkyttäviä häpeäkokemuksia terveydenhuollossa tai kirkossa, jos oli mennyt kertomaan näistä kummista kokemuksistaan.
– Lääkäri saattoi passittaa jopa mielisairaalaan, jos oli mennyt kysymään, mitä tämä on. Sama tuomio on voinut tulla myös kirkon taholta.
– Katoliselle ja ortodoksikirkolle ihmeet eivät ole ongelma, mutta luterilaisessa kirkossa niille on vaikea löytää paikkaa. Varo, jos tutkit tai puhut näistä asioista, joudut leimatuksi! minuakin on varoitettu Honkasalo myönsi.
Voi vain ihmetellä, miksi tämän tematiikan esille ottaminen on meille niin latautunut asia. Lähteehän luterilainenkin uskonkäsitys liikkeelle uskosta kuolemanjälkeiseen, ikuiseen elämään ja Jumalaan, jonka olemassaoloa ei voi järjellä eikä tieteellä todistaa?
Jos toisaalta oli saatu karmeaa kohtelua, niin toisaalta puolet kirjoittajista oli pitänyt kokemuksiaan rikkautena, vahvuutena ja lahjanaan, jos oli saanut niiden suhteen hyvän vastaanoton. Osa oli jopa siirtynyt ammattiin, jossa niitä voi hyödyntää, esimerkiksi terapeuteiksi.
– Myös taide on se alue, jossa työskennellään normaalisti toden ja kumman rajamailla. Kun toiset joutuvat niistä leimatuiksi, luovat taiteilijat saavat niistä leipänsä, tähdensi Honkasalo, joka tämän projektin jatkona ryhtyi ohjaamaan TEAKin eli Taideyliopiston hanketta ”Ruumis ja toinen”.
– Tiede on kiinni sanoissa, mutta se ole ainut tapa tietää asioita. TEAKin hanke tutkii samaa kumma-ilmiötä tieteen ja taiteen rajapinnalla.
Honkasalon mukaan tyypillisiä kokemuksia ovat äänten kuuleminen, ennalta kokeminen ja tietäminen, tuntu kuolleen henkilön läsnäolosta ja näyt ja niitä on saatu eri aistikanavien kautta; on nähty tai kuultu, haistettu tai on ollut kosketusta. Vastaavanlaisia tuloksia saatiin 1970-luvulla, prof. Leea Virtasen johtamassa tutkimuksessa.
– Ihmisiltä kysyttiin ainoastaan siitä, mitä he ovat kokeneet eikä sitä onko se totta vai ei, painotti Honkasalo. Hän otti esille myös suomalaiseen kansanperinteeseen liittyvät henkiparantajat ja verenseisauttajat, jotka olivat tärkeitä yhteisöissään.
– Edelleenkin on niitä, jotka tuntevat syntysanat ja ovat kykeneviä verenseisauttamiseen, tiesi Honkasalo. Hän on tutkinut myös sairauksia, kuolemaa ja itsemurhia niiden kulttuurisessa ympäristössä sekä aikanaan kuuluisaan Karjalan sydäntautiprojektiin osallistuneita yhdessä kylässä.
– Miehet kokivat kunniakkaana kuolla sydänsairauteen, työnsä ääreen, kun taasen naisilla tuntemukset liittyivät suruun ja menetyksiin. Lapset kasvoivat ja muuttivat pois ja perheet hajosivat. Suru jäi sydämeen ja muutti sen kylmäksi, kipeäksi ja sairaaksi.
Mielen tutkimukseen lähetetystä aineistosta on julkaistu Honkasalon ja Kaarina Kosken toimittama kirja ”Mielen rajoilla. Arjen kummat kokemukset”.
Vaikka se on sinällään ohi, monilla on selkeästi yhä tarve jakaa näitä kokemuksiaan.
Niinpä nyt on perustettu alusta: mindandother.wordpress.com, jonne kuka tahansa voi edelleen ottaa yhteyttä ja lähettää kirjoituksia omista kokemuksistaan ”tuonpuoleisista”.
Illan lopussa oli yleisön vuoro esittää kysymyksiä. Selvisi, että tällaiset kummat kokemukset olivat tuttuja monelle.
Itsekin olen lukenut ja kuullut monta tarinaa sotien ajoilta, miten esim. yöllinen herääminen tai näky on ollut viesti rintamalta. Kun pappi sitten tuli tuomaan surusanomaa, sitä oli osattu jo odottaa.
Oma isäni kertoi tienneensä jo koulupoikana, että Suomeen syttyy sota, mutta myös sen, että hän selviää siitä hengissä.
Tämä ennalta tietäminen voi liittyä myös ihan arkisiin asioihin.
Kotiseudullani Itä-Suomessa näitä ”etiäisiä” pidettiin luonnollisena osana elämää. ”Käkesi” kun tulossa oli vieraita jne. Itsekin olen saanut tukea elämääni mm. varoittavien tai vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyvien, rohkaisevien näkyjen kautta.
– Mikä ihmeen Välitaso? on tyypillinen kysymys, joten muutama sana vielä järjestäjätahosta.
– Me olemme naisten luoma verkosto yli puoluerajojen ja toimineet jo yli 30 vuoden ajan. Näin olemme pystyneet vaikuttamaan ja tuomaan naisnäkökulmaa esiin monella tasolla, selvitteli illan juontaja, Pirkko Lehtinen.
Välitason järjestämien yleisöiltojen aihepiirit ovat liikkuneet enimmäkseen yhteiskunnallisella tasolla, kuten tasa-arvo, ikäihmisen asuntoasiat ja omaishoito. Suuren menestyksen sai Body-image –teemailta, jossa pohdittiin kehollista mielikuvaa, mitä kaikkea siihen liittyy.
Yhteistyötä tehtiin alkuun Viron suuntaan maan itsenäistymisen aikoihin ja vieläkin Välitason väki lähtee usein naisten päivänä Tallinnaan.
Illan lopussa mieleen nousi vahva viesti, että nyt on otettava yhteiskuva puhujavieraasta ja Välitason naisista.
Ja kas kummaa, sainkin kuulla, että myös siuntiolainen Marja-Liisa Honkasalo kuuluu tähän joukkoon.
Kiitos ”etiäisen”, kuva tuli otettua!
LIISA KOSONEN
”YLILUONNOLLINEN on luonnollista” aihe herätti kiinnostusta. Juontaja Pirkko Lehtinen ja tutkija Marja-Liisa Honkasalo (oik).
Satu Holmlund
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
– Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa, laulettiin Välitason 29.11. palvelukeskuksessa järjestämässä ”Yliluonnollinen on luonnollista” illan aluksi.
Laulun sanat, jotka nykytekniikkaa hyödyntäen löydettiin kännyköistä, veivät hauskasti suoraan illan teemaan, joten lämmin kiitos esilaulajan roolin rohkeasti ottaneelle!
Puhujavieras, prof. Marja-Liisa Honkasalo kertoi tuntevansa nöyryyttä siinä, miten tätä aihepiiriä voi lähestyä arvottamatta sitä ennakkoon jo sanavalinnoillaan.
– Siksi emme ole halunneet käyttää sanoja yliluonnollinen tai paranormaali, vaan keksimme siihen sanan ”kumma” ja nimesimme ”Mieli ja toinen” (Mind and the Other) hankkeen keskeiseksi käsitteeksi.
Idea ns. rajatiedon kokemusten tutkimiseen länsimaissa sai alkunsa Afrikasta, jossa Honkasalo toimi malarian ehkäisyprojektissa.
– Kun siellä ei ollut lääkkeitä eikä hoitoja saatavilla tai ne eivät tehonneet, ihmiset ottivat yhteyttä ”tuonpuoleisiin voimiin” apua saadakseen. Esi-isät olivat aivan keskeisiä näiden voimien joukossa, selvitteli Honkasalo, lääkäri ja antropologi, tutkimuksen taustoja.
Tutkimus lähti liikkeelle v. 2013 Suomen Akatemian myöntämän määrärahan turvin Turun yliopistossa. Tematiikkaa käsiteltiin tutkimusryhmässä monitieteellisesti historiantutkimuksen, folkloristiikan, antropologian sekä psykiatrian kautta.
Aiheiksi valikoituivat mm. äänten kuulijat, suru, suomalaiset kuolemat ja islantilaisten kansanperinteeseen liittyvät kuolemat ja niihin liittyvät jatkuvat siteet kuoleman jälkeen. Tutkimusjohtaja Honkasalon osalle tuli Afrikka, jonka kulttuuriin liittyy vainajien suhteen yhtäaikainen läsnäolo ja poissaolo. Tämä aihe sai kuitenkin jäädä toistaiseksi, koska kotimaasta alkoi tulla niin paljon yhteydenottoja.
Tutkimusidea, että ihmismieltä tutkitaan sen reunalta käsin, herätti nimittäin alussa niin suuren kohun ja moitetulvan huuhaana, että tieto siitä levisi laajalle lehtien kautta.
– Soittoja tuli paljon, mutta puhelinkeskustelujen sijaan pyysimme ihmisiä kirjoittamaan. Tähän mennessä kirjeitä on tullut jo 250 ja koko ajan tulee lisää kaikkialta, missä aiheesta puhutaan, Honkasalo kertoi.
Oli aika hurjaa kuulla, että noin puolella kirjoittajista oli järkyttäviä häpeäkokemuksia terveydenhuollossa tai kirkossa, jos oli mennyt kertomaan näistä kummista kokemuksistaan.
– Lääkäri saattoi passittaa jopa mielisairaalaan, jos oli mennyt kysymään, mitä tämä on. Sama tuomio on voinut tulla myös kirkon taholta.
– Katoliselle ja ortodoksikirkolle ihmeet eivät ole ongelma, mutta luterilaisessa kirkossa niille on vaikea löytää paikkaa. Varo, jos tutkit tai puhut näistä asioista, joudut leimatuksi! minuakin on varoitettu Honkasalo myönsi.
Voi vain ihmetellä, miksi tämän tematiikan esille ottaminen on meille niin latautunut asia. Lähteehän luterilainenkin uskonkäsitys liikkeelle uskosta kuolemanjälkeiseen, ikuiseen elämään ja Jumalaan, jonka olemassaoloa ei voi järjellä eikä tieteellä todistaa?
Jos toisaalta oli saatu karmeaa kohtelua, niin toisaalta puolet kirjoittajista oli pitänyt kokemuksiaan rikkautena, vahvuutena ja lahjanaan, jos oli saanut niiden suhteen hyvän vastaanoton. Osa oli jopa siirtynyt ammattiin, jossa niitä voi hyödyntää, esimerkiksi terapeuteiksi.
– Myös taide on se alue, jossa työskennellään normaalisti toden ja kumman rajamailla. Kun toiset joutuvat niistä leimatuiksi, luovat taiteilijat saavat niistä leipänsä, tähdensi Honkasalo, joka tämän projektin jatkona ryhtyi ohjaamaan TEAKin eli Taideyliopiston hanketta ”Ruumis ja toinen”.
– Tiede on kiinni sanoissa, mutta se ole ainut tapa tietää asioita. TEAKin hanke tutkii samaa kumma-ilmiötä tieteen ja taiteen rajapinnalla.
Honkasalon mukaan tyypillisiä kokemuksia ovat äänten kuuleminen, ennalta kokeminen ja tietäminen, tuntu kuolleen henkilön läsnäolosta ja näyt ja niitä on saatu eri aistikanavien kautta; on nähty tai kuultu, haistettu tai on ollut kosketusta. Vastaavanlaisia tuloksia saatiin 1970-luvulla, prof. Leea Virtasen johtamassa tutkimuksessa.
– Ihmisiltä kysyttiin ainoastaan siitä, mitä he ovat kokeneet eikä sitä onko se totta vai ei, painotti Honkasalo. Hän otti esille myös suomalaiseen kansanperinteeseen liittyvät henkiparantajat ja verenseisauttajat, jotka olivat tärkeitä yhteisöissään.
– Edelleenkin on niitä, jotka tuntevat syntysanat ja ovat kykeneviä verenseisauttamiseen, tiesi Honkasalo. Hän on tutkinut myös sairauksia, kuolemaa ja itsemurhia niiden kulttuurisessa ympäristössä sekä aikanaan kuuluisaan Karjalan sydäntautiprojektiin osallistuneita yhdessä kylässä.
– Miehet kokivat kunniakkaana kuolla sydänsairauteen, työnsä ääreen, kun taasen naisilla tuntemukset liittyivät suruun ja menetyksiin. Lapset kasvoivat ja muuttivat pois ja perheet hajosivat. Suru jäi sydämeen ja muutti sen kylmäksi, kipeäksi ja sairaaksi.
Mielen tutkimukseen lähetetystä aineistosta on julkaistu Honkasalon ja Kaarina Kosken toimittama kirja ”Mielen rajoilla. Arjen kummat kokemukset”.
Vaikka se on sinällään ohi, monilla on selkeästi yhä tarve jakaa näitä kokemuksiaan.
Niinpä nyt on perustettu alusta: mindandother.wordpress.com, jonne kuka tahansa voi edelleen ottaa yhteyttä ja lähettää kirjoituksia omista kokemuksistaan ”tuonpuoleisista”.
Illan lopussa oli yleisön vuoro esittää kysymyksiä. Selvisi, että tällaiset kummat kokemukset olivat tuttuja monelle.
Itsekin olen lukenut ja kuullut monta tarinaa sotien ajoilta, miten esim. yöllinen herääminen tai näky on ollut viesti rintamalta. Kun pappi sitten tuli tuomaan surusanomaa, sitä oli osattu jo odottaa.
Oma isäni kertoi tienneensä jo koulupoikana, että Suomeen syttyy sota, mutta myös sen, että hän selviää siitä hengissä.
Tämä ennalta tietäminen voi liittyä myös ihan arkisiin asioihin.
Kotiseudullani Itä-Suomessa näitä ”etiäisiä” pidettiin luonnollisena osana elämää. ”Käkesi” kun tulossa oli vieraita jne. Itsekin olen saanut tukea elämääni mm. varoittavien tai vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyvien, rohkaisevien näkyjen kautta.
– Mikä ihmeen Välitaso? on tyypillinen kysymys, joten muutama sana vielä järjestäjätahosta.
– Me olemme naisten luoma verkosto yli puoluerajojen ja toimineet jo yli 30 vuoden ajan. Näin olemme pystyneet vaikuttamaan ja tuomaan naisnäkökulmaa esiin monella tasolla, selvitteli illan juontaja, Pirkko Lehtinen.
Välitason järjestämien yleisöiltojen aihepiirit ovat liikkuneet enimmäkseen yhteiskunnallisella tasolla, kuten tasa-arvo, ikäihmisen asuntoasiat ja omaishoito. Suuren menestyksen sai Body-image –teemailta, jossa pohdittiin kehollista mielikuvaa, mitä kaikkea siihen liittyy.
Yhteistyötä tehtiin alkuun Viron suuntaan maan itsenäistymisen aikoihin ja vieläkin Välitason väki lähtee usein naisten päivänä Tallinnaan.
Illan lopussa mieleen nousi vahva viesti, että nyt on otettava yhteiskuva puhujavieraasta ja Välitason naisista.
Ja kas kummaa, sainkin kuulla, että myös siuntiolainen Marja-Liisa Honkasalo kuuluu tähän joukkoon.
Kiitos ”etiäisen”, kuva tuli otettua!
LIISA KOSONEN
”YLILUONNOLLINEN on luonnollista” aihe herätti kiinnostusta. Juontaja Pirkko Lehtinen ja tutkija Marja-Liisa Honkasalo (oik).
Satu Holmlund
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi