KIRKKONUMMI
Eteisessämme odottaa korillinen villasukkia viluisimpia vieraita varten. Sydäntalvella lattiat hohkaavat kylmää, eikä ylemmissäkään kerroksissa kuljeta ilman tossuja. Asumme 1920-luvulta peräisin olevassa laudoitetussa hirsitalossa, joka on kutakuinkin eristämätön. Kuten arvannet, se ei täytä kovinkaan montaa nykyrakentamisen vaatimuksista. Esteettömyydestä ei ole tietoakaan, ja nykystandardien valossa talossa on muitakin puutteita: eristävyys on heikko ja ilma vaihtuu ainoastaan painovoimaisesti. Käypää energiatodistusta talovanhuksemme ei saisi millään kepulikonstilla, ja sähkölaskukin on korkeampi kun mitä sopii toivoa – joskaan ei läheskään sen kokoinen, kuin mitä huvin vuoksi tekemäni energiatodistus antaa ymmärtää.
Enää ei tällaista taloa saisi rakentaa – siitä pitävät viranomaiset ja lainsäätäjät (pois se minusta) huolen. Merkille pantavaa on, että me asukkaat voimme talossamme erinomaisesti.
Tiedämme kaikki, mitä nykyrakentaminen merkitsee: pitkälle kehitettyjä kerroksellisia rakenteita, joissa jokaisen komponentin ominaisuudet tunnetaan tarkkaan. Rakenteita, joissa jokainen kerros hoitaa yhden asian hyvin, mutta naapurin tehtävän huonosti. Rakenteita, joissa pienikin rakennusvirhe saattaa kaataa koko korttipakan. Meillä on käytössämme tieteellisen tarkka järjestelmä, joka ei kuitenkaan automaattisesti johda hyvään lopputulokseen – ei energiatehokkuuteen, ei kestävyyteen, eikä valitettavsti myöskään terveellisyyteen.
Suomi on tunnetusti yhden totuuden maa, jossa herätään aika ajoin yhden totuuden rajallisuuteen. Olisikohan nyt aika herätä pohtimaan liiallisen teoreettisen energiatehokkuuden järkevyyttä? Sitä, voidaanko ekologista kestävyyttä mitata yksioikoisesti laskennallisella energiatehokkuudella, vai olisiko syytä siirtää katse kauemmas ja tarkastella koko ketjua? Meidän pitäisi uskaltaa katsoa paitsi energiankulutusta myös hiilitasetta ja rakennuksen käyttöikää. Voisimme katsella ympärillemme, haastatella ihmisiä ja vetää johtopäätöksiä olemassa olevasta rakennuskannasta ja niistä saaduista kokemuksista. Varsinkin kun voimme jo nyt hyvällä syyllä olettaa, että nykyiset ratkaisumallimme jäävät kovin lyhytikäisiksi.
Rakentamisella on suuri ilmastovaikutus. Mutta sillä on myös suuri vaikutus terveyteemme. Nämä molemmat asiat ovat yhteen sovitettavissa. Uudistamalla energiatodistus voisimme suosia massiivirakentamista - yksinkertaista, tervettä, korjattavissa olevaa rakentamista. Tämän tulee olla seuraavan hallituksen työpöydällä.
ANDERS ADLERCREUTZ
kansanedustaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, RKP
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
KIRKKONUMMI
Eteisessämme odottaa korillinen villasukkia viluisimpia vieraita varten. Sydäntalvella lattiat hohkaavat kylmää, eikä ylemmissäkään kerroksissa kuljeta ilman tossuja. Asumme 1920-luvulta peräisin olevassa laudoitetussa hirsitalossa, joka on kutakuinkin eristämätön. Kuten arvannet, se ei täytä kovinkaan montaa nykyrakentamisen vaatimuksista. Esteettömyydestä ei ole tietoakaan, ja nykystandardien valossa talossa on muitakin puutteita: eristävyys on heikko ja ilma vaihtuu ainoastaan painovoimaisesti. Käypää energiatodistusta talovanhuksemme ei saisi millään kepulikonstilla, ja sähkölaskukin on korkeampi kun mitä sopii toivoa – joskaan ei läheskään sen kokoinen, kuin mitä huvin vuoksi tekemäni energiatodistus antaa ymmärtää.
Enää ei tällaista taloa saisi rakentaa – siitä pitävät viranomaiset ja lainsäätäjät (pois se minusta) huolen. Merkille pantavaa on, että me asukkaat voimme talossamme erinomaisesti.
Tiedämme kaikki, mitä nykyrakentaminen merkitsee: pitkälle kehitettyjä kerroksellisia rakenteita, joissa jokaisen komponentin ominaisuudet tunnetaan tarkkaan. Rakenteita, joissa jokainen kerros hoitaa yhden asian hyvin, mutta naapurin tehtävän huonosti. Rakenteita, joissa pienikin rakennusvirhe saattaa kaataa koko korttipakan. Meillä on käytössämme tieteellisen tarkka järjestelmä, joka ei kuitenkaan automaattisesti johda hyvään lopputulokseen – ei energiatehokkuuteen, ei kestävyyteen, eikä valitettavsti myöskään terveellisyyteen.
Suomi on tunnetusti yhden totuuden maa, jossa herätään aika ajoin yhden totuuden rajallisuuteen. Olisikohan nyt aika herätä pohtimaan liiallisen teoreettisen energiatehokkuuden järkevyyttä? Sitä, voidaanko ekologista kestävyyttä mitata yksioikoisesti laskennallisella energiatehokkuudella, vai olisiko syytä siirtää katse kauemmas ja tarkastella koko ketjua? Meidän pitäisi uskaltaa katsoa paitsi energiankulutusta myös hiilitasetta ja rakennuksen käyttöikää. Voisimme katsella ympärillemme, haastatella ihmisiä ja vetää johtopäätöksiä olemassa olevasta rakennuskannasta ja niistä saaduista kokemuksista. Varsinkin kun voimme jo nyt hyvällä syyllä olettaa, että nykyiset ratkaisumallimme jäävät kovin lyhytikäisiksi.
Rakentamisella on suuri ilmastovaikutus. Mutta sillä on myös suuri vaikutus terveyteemme. Nämä molemmat asiat ovat yhteen sovitettavissa. Uudistamalla energiatodistus voisimme suosia massiivirakentamista - yksinkertaista, tervettä, korjattavissa olevaa rakentamista. Tämän tulee olla seuraavan hallituksen työpöydällä.
ANDERS ADLERCREUTZ
kansanedustaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, RKP
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi