KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Kautta vuosisatojen meri on yhdistänyt kirkkonummelaisia ja virolaisia. Yhteydet Uudenmaan ja Pohjois-Viron rannikkoseutujen välillä ovat olleet vilkkaat. On käyty kauppaa, kuljetettu pirtua, haettu morsiamia ja luotsattu laivoja.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto onnistui sulkemaan rajan rautaesiripulla puolen vuosisadan ajaksi, mutta Viron itsenäistyttyä 1991 liikenne alkoi vilkkaampana kuin koskaan ennen.
Uuden kirjastotalo Fyyrin läpikulkevana teemana on meri ja saaristo. Meri-teema avaa myös talon näyttelysesongin. ”Rajaton meri” näyttely kertoo kiinnostavasti Uudenmaan ja Viron rannikon elämästä ja yhteyksistä. Näyttelyn on toteuttanut Viron Viimsissä toimiva Rannikkokansan Museo.
Asukkaat molemmilla puolilla merta täydensivät toisiaan. Suomen pirstaleisen rannikon kalavedet antoivat paremmin saalista kuin etelän avoin rannikko. Viron viljavat kalkkipitoiset pellot kantoivat puolestaan suurempia viljasatoja. Kala ja vilja olivat pitkään tärkein kauppatavara.
1880-luvulta eteenpäin perunakauppa Virosta kävi vilkkaana. Paluumatkalla vietiin usein kalaa ja rakennuspuutavaraa.
Suurella osalla molempien rantojen ja saarien asukkaista oli yhteinen kieli, ruotsi. Myöskään suomen ja viron kielisillä ei ollut vaikeuksia ymmärtää toisiaan. Itämeren vilkkaiden merireittien varrella rannikkoseuduilla on erikoinen ja mielenkiintoinen historia. Osa Viron saarista eli eristäytynyttä elämää, koska niiden matalat rannat eivät sallineet suurempien alusten tuloa.
Rannikon miehet toimivat kauppalaivojen luotseina mikä toi asukkaille hyvinvointia ja tietoa siitä miten suuressa maailmassa elettiin.
Kaikenlainen salakuljetus oli tärkeä tulonlähde alueen asukkaille. Salakuljetetut tuotteet vaihtelivat. 1800-luvulla suola kulki vilkkaasti salakuljettajien matkassa. Vuosisadan jälkipuoliskolla Viron kartanoiden viinapolttimoiden pannut kävivät kuumana kun Suomen puolella riitti juomalle kysyntää. Eräässä vaiheessa 1800-luvulla salakuljettajien veneissä kulki jopa tulitikkuja.
Pirtun salakuljetus kieltolain aikana 1920-luvulla toi ennen näkemättömiä rikkauksia molemmilla puolin merta. Viinistun kylän salakuljettaja Jakob Kain oli kahdesti naimisissa suomalaisnaisen kanssa ja hän omisti kiinteistöjä niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin. Suomen puolella Algot Niska oli tunnetuin ”kovan teen” välittäjä.
Salakuljettajien riesana eivät olleet ainoastaan tullivartijat vaan lasti saattoi joutua myös rantarosvojen käsiin.
Rantojen asukkaiden välille syntyi erikoinen ns. seprakauppa-järjestelmä, joka perustui asukkaiden väliseen vahvaan luottamukseen. Rikkaiden kalavesien suomalaiset suuntasivat keväällä veneillään lahden eteläpuolelle suolasilakkatynnyreineen. Vastaavasti syksyllä sadon tultua korjatuksi virolaiset toivat suomalaisille kauppakumppaneilleen maksuksi viljaa.
Seprakauppa synnytti pitkään kestäneitä jopa yksittäisten perheiden välisiä ystävyyssuhteita.
Meren yli kuljettiin ahkerasti ja monesta eri syystä. Eestiluodolle Helsingin edustalla asettui useita Virosta tulleita. Sesonkikalastukseen Suomen puolelle lähtivät joskus kaikki kylän työikäiset miehet. Monen etelästä tulleen tie vei Sipoon edustalla olevalle Pirttisaarelle, missä majaili runsaasti salakuljettajia.
Ruton riehuessa Suomessa 1700-luvulla ihmisiä pakeni tautia pakoon Viron rannikon saarille. Jotkut taas halusivat välttää lain kouran ja rangaistuksen lähtemällä meren taakse etelään. Nuoria neitoja matkasi veneiden mukana piikomaan saarien tiloille. Osa heitä avioitui täällä ja kasvatti suuren perheen.
Rajaton meri näyttely kertoo kiinnostavasti monelle kirkkonummelaiselle tuntemattomasta historian vaiheesta ja kuinka meri antoi elantoa sekä mahdollisuuksia kaupantekoon Suomenlahden molemmin puolin.
PEKKA POUTANEN
Museo sijaitsee noin puolen tunnin matkan päässä Tallinnan keskustasta Pringin rantakylässä Viimsin niemellä.
Täällä voi tutustua tervan tuoksuisessa miljöössä rannikon asukkaiden arkiseen elämään, elinkeinoihin ja juhliin.
Viihtyisässä entisessä koulurakennuksessa toimivan museon rinnalla on Viimsin ulkoilmamuseo, jonka ytimen muodostaa yli 150 vuotta vanha rannikkotalojen ryhmä.
Aleksander Aksbergin talonsa olohuoneessa rakentama vene on valmistunut Aksi saarella 1912. Foto: Rahvaranna Muuseumin kokoelmat.
Satu Holmlund
Sisarukset Emilie ja Maria Grönholm Suomen Pirttisaarelta tulivat 1800-luvun lopulla piioiksi Viroon Pranglin saarelle, missä he avioituivat ja saivat suuren perheen. Foto: August Luusmann.
Satu Holmlund
Helmut ja Verner Aksbergin rakentama vene, jota käytettiin Suomeen pakenevien virolaisten sekä Suomen armeijaan hakeutuvien vapaaehtoisten salakuljetuksiin, 1942. Foto: Rannarahva Muuseumin kokoelmat.
Satu Holmlund
Abraham Liljeberg ja Viron Rammu saarelta syntyisin oleva vaimonsa Elisabeth talonsa ovella Pirttisaaressa Sipoossa n. Vuonna 1870. Foto: Rahvaranna Muuseumin kokoelmat.
Satu Holmlund
Rantakansojen näyttely on esillä Kirkkonummella uudessa kirjastotalo Fyyrissä. Kuva: Jussi Salo.
Satu Holmlund
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Kautta vuosisatojen meri on yhdistänyt kirkkonummelaisia ja virolaisia. Yhteydet Uudenmaan ja Pohjois-Viron rannikkoseutujen välillä ovat olleet vilkkaat. On käyty kauppaa, kuljetettu pirtua, haettu morsiamia ja luotsattu laivoja.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto onnistui sulkemaan rajan rautaesiripulla puolen vuosisadan ajaksi, mutta Viron itsenäistyttyä 1991 liikenne alkoi vilkkaampana kuin koskaan ennen.
Uuden kirjastotalo Fyyrin läpikulkevana teemana on meri ja saaristo. Meri-teema avaa myös talon näyttelysesongin. ”Rajaton meri” näyttely kertoo kiinnostavasti Uudenmaan ja Viron rannikon elämästä ja yhteyksistä. Näyttelyn on toteuttanut Viron Viimsissä toimiva Rannikkokansan Museo.
Asukkaat molemmilla puolilla merta täydensivät toisiaan. Suomen pirstaleisen rannikon kalavedet antoivat paremmin saalista kuin etelän avoin rannikko. Viron viljavat kalkkipitoiset pellot kantoivat puolestaan suurempia viljasatoja. Kala ja vilja olivat pitkään tärkein kauppatavara.
1880-luvulta eteenpäin perunakauppa Virosta kävi vilkkaana. Paluumatkalla vietiin usein kalaa ja rakennuspuutavaraa.
Suurella osalla molempien rantojen ja saarien asukkaista oli yhteinen kieli, ruotsi. Myöskään suomen ja viron kielisillä ei ollut vaikeuksia ymmärtää toisiaan. Itämeren vilkkaiden merireittien varrella rannikkoseuduilla on erikoinen ja mielenkiintoinen historia. Osa Viron saarista eli eristäytynyttä elämää, koska niiden matalat rannat eivät sallineet suurempien alusten tuloa.
Rannikon miehet toimivat kauppalaivojen luotseina mikä toi asukkaille hyvinvointia ja tietoa siitä miten suuressa maailmassa elettiin.
Kaikenlainen salakuljetus oli tärkeä tulonlähde alueen asukkaille. Salakuljetetut tuotteet vaihtelivat. 1800-luvulla suola kulki vilkkaasti salakuljettajien matkassa. Vuosisadan jälkipuoliskolla Viron kartanoiden viinapolttimoiden pannut kävivät kuumana kun Suomen puolella riitti juomalle kysyntää. Eräässä vaiheessa 1800-luvulla salakuljettajien veneissä kulki jopa tulitikkuja.
Pirtun salakuljetus kieltolain aikana 1920-luvulla toi ennen näkemättömiä rikkauksia molemmilla puolin merta. Viinistun kylän salakuljettaja Jakob Kain oli kahdesti naimisissa suomalaisnaisen kanssa ja hän omisti kiinteistöjä niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin. Suomen puolella Algot Niska oli tunnetuin ”kovan teen” välittäjä.
Salakuljettajien riesana eivät olleet ainoastaan tullivartijat vaan lasti saattoi joutua myös rantarosvojen käsiin.
Rantojen asukkaiden välille syntyi erikoinen ns. seprakauppa-järjestelmä, joka perustui asukkaiden väliseen vahvaan luottamukseen. Rikkaiden kalavesien suomalaiset suuntasivat keväällä veneillään lahden eteläpuolelle suolasilakkatynnyreineen. Vastaavasti syksyllä sadon tultua korjatuksi virolaiset toivat suomalaisille kauppakumppaneilleen maksuksi viljaa.
Seprakauppa synnytti pitkään kestäneitä jopa yksittäisten perheiden välisiä ystävyyssuhteita.
Meren yli kuljettiin ahkerasti ja monesta eri syystä. Eestiluodolle Helsingin edustalla asettui useita Virosta tulleita. Sesonkikalastukseen Suomen puolelle lähtivät joskus kaikki kylän työikäiset miehet. Monen etelästä tulleen tie vei Sipoon edustalla olevalle Pirttisaarelle, missä majaili runsaasti salakuljettajia.
Ruton riehuessa Suomessa 1700-luvulla ihmisiä pakeni tautia pakoon Viron rannikon saarille. Jotkut taas halusivat välttää lain kouran ja rangaistuksen lähtemällä meren taakse etelään. Nuoria neitoja matkasi veneiden mukana piikomaan saarien tiloille. Osa heitä avioitui täällä ja kasvatti suuren perheen.
Rajaton meri näyttely kertoo kiinnostavasti monelle kirkkonummelaiselle tuntemattomasta historian vaiheesta ja kuinka meri antoi elantoa sekä mahdollisuuksia kaupantekoon Suomenlahden molemmin puolin.
PEKKA POUTANEN
Museo sijaitsee noin puolen tunnin matkan päässä Tallinnan keskustasta Pringin rantakylässä Viimsin niemellä.
Täällä voi tutustua tervan tuoksuisessa miljöössä rannikon asukkaiden arkiseen elämään, elinkeinoihin ja juhliin.
Viihtyisässä entisessä koulurakennuksessa toimivan museon rinnalla on Viimsin ulkoilmamuseo, jonka ytimen muodostaa yli 150 vuotta vanha rannikkotalojen ryhmä.
Aleksander Aksbergin talonsa olohuoneessa rakentama vene on valmistunut Aksi saarella 1912. Foto: Rahvaranna Muuseumin kokoelmat.
Satu Holmlund
Sisarukset Emilie ja Maria Grönholm Suomen Pirttisaarelta tulivat 1800-luvun lopulla piioiksi Viroon Pranglin saarelle, missä he avioituivat ja saivat suuren perheen. Foto: August Luusmann.
Satu Holmlund
Helmut ja Verner Aksbergin rakentama vene, jota käytettiin Suomeen pakenevien virolaisten sekä Suomen armeijaan hakeutuvien vapaaehtoisten salakuljetuksiin, 1942. Foto: Rannarahva Muuseumin kokoelmat.
Satu Holmlund
Abraham Liljeberg ja Viron Rammu saarelta syntyisin oleva vaimonsa Elisabeth talonsa ovella Pirttisaaressa Sipoossa n. Vuonna 1870. Foto: Rahvaranna Muuseumin kokoelmat.
Satu Holmlund
Rantakansojen näyttely on esillä Kirkkonummella uudessa kirjastotalo Fyyrissä. Kuva: Jussi Salo.
Satu Holmlund
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
INKOO
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi