KIRKKONUMMI
Viime kuukausina kunnassa vireillä ollut sosiaali- ja vammaiskuljetuspalvelujen yhteiskilpailutussoppa on jälleen nostanut esille kunnallisen hankinnan ongelmat.
Euroopan unionin hankintadirektiivistä johdettuun hankintalakiin on kirjattu ”lain tavoitteena on edistää julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet…”. Nämä tavoitteet toteutuvat usein valitettavan heikosti. Keskeisesti laki edellyttää osapuolten tasavertaista kohtelua sekä sitä, että valintakriteerit määritetään ennen tarjousten antamista. Valintakriteeri ei suinkaan tarvitse olla vain halvin hinta, mutta monesti muiden mitattavien kriteerien määrittely osoittautuu vaikeaksi. Hankintaosaamisen vahvistamiseksi kunta on keskittänyt hankinnat toimialoilta erilliseen hankintaorganisaatioon. Tulokset ovat kuitenkin jääneet kehnoiksi.
Kun hankintaorganisaatio tuntee ensisijaisesti hankintalain ja heikommin itse hankintojen sisällölliset tavoitteet, on sen huomio keskittynyt ensin mainittuun. Hankintalain kirjaimellisesta noudattamisesta on tullut itsetarkoituksellista, jonka eteen muut tavoitteet ja järjenkäyttö saavat joustaa. Toimintaa leimaa vahvasti virheen tekemisen pelko. Teoreettinenkin valitusriski tai tulkinnanvaraisesti hankintalain vastainen menettely esitetään mahdottomana, vaikka muu mahdollinen tulkinta olisi selvästi kokonaisedullisempi. Hankintaorganisaation johdolla hankintamenettelymme ovat käyneet yhä raskaammiksi, jonka lisäksi ylivarovaisuus johtaa lopputuleman suhteen heikkoon asemaan, umpikujaan tai järjettömiin toimitapoihin. Esimerkiksi yli vuoden kestänyt elintarvikehankinta on oman hölmöilyn seurauksena katsottu välttämättömäksi uusia jo kolmesti, perusteena vähäpätöiset pakkauskoko- ja muodollisuusongelmat. Jos suoraviivaisetkin tuotehankinnat kompuroidaan, miten käy monimutkaisten palvelu- ja ICT-hankintojen? Kaiken turhan byrokratian ja tekemisen maksaa lopulta veronmaksaja. Arvaten esim. Etelä-Euroopassa samaista EU-kilpailulainsäädäntöä sovellettaneen melko lailla kevyemmin.
Hankinnan tulisi aina palvella kunnan etua. Sen onnistumisen mittari ei voi olla prosessien muodollinen korrektius ja markkinaoikeuden välttäminen. Hankinta on peliä. Milloin kunnan edun vaaliminen sitä edellyttää, on uskallettava ottaa harkittuja markkinaoikeusriskejä ja muutenkin haastettava lain haitallista tulkintaa. Näin etenkin, jos mahdollisesti valittavan osapuolen riskit voidaan arvioida omia suuremmiksi. Esimerkiksi laadullisten ja subjektiivistenkin arviokriteerien liittäminen hankintakriteeristöihin parantaa mahdollisuuksia valita saaduista tarjouksista aidosti paras eikä vaan paperilla halvin. Tämä olisi näihin sisältyvän tulkinnanvaraisuusriskin arvoista.
Luottamushenkilöiltä ei voi edellyttää kaikkien lakien perinpohjaista tuntemusta. Terve järki on kuitenkin juridiikassakin hyvä ohjenuora. Kannustankin kaikkia nykyisiä ja tulevia luottamushenkilöitä ja virkamiehiäkin toimimaan järjen suurlähettiläinä erityisesti hankinta-asioissa. Hankintaosaamisen ja -toiminnan kehittäminen tulee ottaa strategiseksi tavoitteeksi tulevalla valtuustokaudella.
KIM ÅSTRÖM
Kokoomus
Kunnanvaltuutettu,
Palvelutuotannon ltk. pj.
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi
KIRKKONUMMI
Viime kuukausina kunnassa vireillä ollut sosiaali- ja vammaiskuljetuspalvelujen yhteiskilpailutussoppa on jälleen nostanut esille kunnallisen hankinnan ongelmat.
Euroopan unionin hankintadirektiivistä johdettuun hankintalakiin on kirjattu ”lain tavoitteena on edistää julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet…”. Nämä tavoitteet toteutuvat usein valitettavan heikosti. Keskeisesti laki edellyttää osapuolten tasavertaista kohtelua sekä sitä, että valintakriteerit määritetään ennen tarjousten antamista. Valintakriteeri ei suinkaan tarvitse olla vain halvin hinta, mutta monesti muiden mitattavien kriteerien määrittely osoittautuu vaikeaksi. Hankintaosaamisen vahvistamiseksi kunta on keskittänyt hankinnat toimialoilta erilliseen hankintaorganisaatioon. Tulokset ovat kuitenkin jääneet kehnoiksi.
Kun hankintaorganisaatio tuntee ensisijaisesti hankintalain ja heikommin itse hankintojen sisällölliset tavoitteet, on sen huomio keskittynyt ensin mainittuun. Hankintalain kirjaimellisesta noudattamisesta on tullut itsetarkoituksellista, jonka eteen muut tavoitteet ja järjenkäyttö saavat joustaa. Toimintaa leimaa vahvasti virheen tekemisen pelko. Teoreettinenkin valitusriski tai tulkinnanvaraisesti hankintalain vastainen menettely esitetään mahdottomana, vaikka muu mahdollinen tulkinta olisi selvästi kokonaisedullisempi. Hankintaorganisaation johdolla hankintamenettelymme ovat käyneet yhä raskaammiksi, jonka lisäksi ylivarovaisuus johtaa lopputuleman suhteen heikkoon asemaan, umpikujaan tai järjettömiin toimitapoihin. Esimerkiksi yli vuoden kestänyt elintarvikehankinta on oman hölmöilyn seurauksena katsottu välttämättömäksi uusia jo kolmesti, perusteena vähäpätöiset pakkauskoko- ja muodollisuusongelmat. Jos suoraviivaisetkin tuotehankinnat kompuroidaan, miten käy monimutkaisten palvelu- ja ICT-hankintojen? Kaiken turhan byrokratian ja tekemisen maksaa lopulta veronmaksaja. Arvaten esim. Etelä-Euroopassa samaista EU-kilpailulainsäädäntöä sovellettaneen melko lailla kevyemmin.
Hankinnan tulisi aina palvella kunnan etua. Sen onnistumisen mittari ei voi olla prosessien muodollinen korrektius ja markkinaoikeuden välttäminen. Hankinta on peliä. Milloin kunnan edun vaaliminen sitä edellyttää, on uskallettava ottaa harkittuja markkinaoikeusriskejä ja muutenkin haastettava lain haitallista tulkintaa. Näin etenkin, jos mahdollisesti valittavan osapuolen riskit voidaan arvioida omia suuremmiksi. Esimerkiksi laadullisten ja subjektiivistenkin arviokriteerien liittäminen hankintakriteeristöihin parantaa mahdollisuuksia valita saaduista tarjouksista aidosti paras eikä vaan paperilla halvin. Tämä olisi näihin sisältyvän tulkinnanvaraisuusriskin arvoista.
Luottamushenkilöiltä ei voi edellyttää kaikkien lakien perinpohjaista tuntemusta. Terve järki on kuitenkin juridiikassakin hyvä ohjenuora. Kannustankin kaikkia nykyisiä ja tulevia luottamushenkilöitä ja virkamiehiäkin toimimaan järjen suurlähettiläinä erityisesti hankinta-asioissa. Hankintaosaamisen ja -toiminnan kehittäminen tulee ottaa strategiseksi tavoitteeksi tulevalla valtuustokaudella.
KIM ÅSTRÖM
Kokoomus
Kunnanvaltuutettu,
Palvelutuotannon ltk. pj.
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
KIRKKONUMMI
Puh: 09 221 9200
toimitus@kirkkonummensanomat.fi
Munkinkuja 4, 02400 Kirkkonummi