TE­AT­TE­RI

Sa­de­mies-draa­ma pe­rus­tuu vuon­na 1988 nel­jäl­lä Os­ca­ril­la pal­kit­tuun Bar­ry Mor­row’n ja Ro­nald Bas­sin kä­si­kir­joit­ta­maan elo­ku­vaan Rain Man. Näy­tel­mä on niit­tä­nyt suo­si­o­ta myös Suo­men te­at­te­reis­sa ja ym­pä­ri maa­il­maa.

- Ylen tuot­ta­ma Kir­jol­la-sar­ja taas ava­si hie­nos­ti au­tis­min­kir­jon ih­mis­ten ta­ri­noi­ta. Rain Man -elo­ku­va teki ai­koi­naan sa­man ja sik­si myös hyvä näy­tel­mä­ver­sio ai­hees­ta on juu­ri täs­sä ajas­sa taas kiin­nos­ta­va. Vaik­ka ky­sees­sä on draa­ma­näy­tel­mä, täs­sä on kui­ten­kin niin pal­jon ta­ha­ton­ta ti­lan­ne­ko­miik­kaa, et­tä ko­ko­nais­vai­ku­tel­ma ei ole yh­tään ras­kas. - Sari Nii­ni­kos­ki, oh­jaa­ja

- Va­ka­va asia ih­mi­sen eri­lai­suu­des­ta ei ole nau­run asia, mut­ta täs­sä näy­tel­mäs­sä eri­lai­suus tuo kui­ten­kin esiin ta­ha­ton­ta ko­miik­kaa kat­so­jil­le, ke­tään kui­ten­kaan louk­kaa­mat­ta. - Mir­ja Hei­no, näyt­te­li­jä

Huh­ti­kuu on kan­sain­vä­li­nen au­tis­mi­tie­toi­suu­den kuu­kau­si ja maa­il­man au­tis­mi­tie­toi­suu­den päi­vää vie­te­tään kes­ki­viik­ko­na 2.4., eli vain muu­ta­ma päi­vä en­nen Loh­jan Te­at­te­rin Sa­de­mies-draa­man en­si-il­taa.

Hellyttävä kasvutarina veljeksistä, erilaisuudesta ja luottamuksesta!

Char­lie (Ai­var And­re­jev) on it­se­kes­kei­nen lii­ke­mies, jon­ka elä­mää oh­jaa ra­han ja me­nes­tyk­sen ta­voit­te­lu. Va­rak­kaan per­heen poi­ka yl­lät­tyy mel­koi­ses­ti, kun isän kuol­tua tes­ta­men­tis­sa mää­rä­tään­kin mil­joo­na­pe­rin­tö hä­nen iso­vel­jel­leen Ra­y­mon­dil­le (Esa Kos­ki), jon­ka ole­mas­sa­o­los­ta Char­lie ei ai­em­min ole edes tien­nyt.

Au­tis­ti­nen Ra­y­mond on viet­tä­nyt suu­rim­man osan elä­mäs­tään lai­tos­hoi­dos­sa. Char­lie ei aio kui­ten­kaan luo­pua pe­rin­nös­tään suo­si­ol­la. Pe­rin­tö­ra­hat mie­les­sään hän pää­tyy vie­mään Ra­y­mon­din mat­kal­le hal­ki Ame­ri­kan.

Yl­lät­tä­väs­tä road tri­pis­tä muo­dos­tuu kui­ten­kin ai­van eri­lai­nen kuin Char­lie ku­vit­te­li. Vel­jes­ten tu­tus­tut­tua Char­lie jou­tuu pun­ta­roi­maan, mikä täs­sä elä­mäs­sä lo­pul­ta on tär­kein­tä.

Sekä Esa Kos­ki Ra­y­mon­di­na, et­tä Ai­var And­re­jev Char­le­si­na te­ke­vät yh­det mie­leen­pai­nu­vim­mis­ta roo­li­töis­tä Loh­jan Te­at­te­ris­sa.

Kysyimme näyttelijöiltä, miksi tämä näytelmä pitäisi nähdä

- To­del­la kos­ket­ta­va ker­to­mus kah­des­ta täy­sin eri­lai­ses­ta kas­vu­ta­ri­nas­ta - huu­mo­ril­la höys­tet­ty­nä - Sara Er­tek

- Us­kon et­tä moni on näh­nyt elo­ku­van ja tun­tee ta­ri­nan, jo­ten kan­nat­taa tul­la kat­so­maan, mi­ten Sari loih­tii omal­la tyy­lil­lään esiin elo­ku­van kes­kei­set ta­pah­tu­mat, he­rät­tää eloon hah­mot ja luo tun­tei­den kir­jon it­kus­ta nau­ruun jo­kai­sel­le kat­so­jal­le ta­ri­nan ede­tes­sä. - Mir­ja Hei­no

- Sa­de­mies on vai­kut­ta­va ja sy­dä­mel­li­nen ta­ri­na, joka kä­sit­te­lee eri­lai­suut­ta, yh­teyt­tä ja muu­tos­ta. Sii­nä on so­pi­vas­ti huu­mo­ria ja kos­ket­ta­via het­kiä, ja se saa kat­so­jan ajat­te­le­maan. Tämä on näy­tel­mä, joka jää mie­leen - sik­si se kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti näh­dä. - Vil­le Su­vi­o­la

Esa Kos­ki heit­täy­tyy Ra­y­mon­din roo­liin ja vas­taa: - Tämä kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti tul­la kat­so­maan, eh­dot­to­mas­ti kat­so­maan.