Ges­ter­byn­tien var­teen, sii­nä kes­ku­sur­hei­lu­puis­ton ai­dan vie­reen, on äs­ket­täin asen­net­tu di­gi­taa­li­nen mai­nos­tau­lu. Omien ko­ke­mus­ten ja ju­tel­tu­a­ni täs­tä muu­ta­mien ih­mis­ten kans­sa niin pi­tää to­de­ta, et­tä nyt on kyl­lä va­lit­tu huo­no si­joi­tus­paik­ka mai­nos­tau­lul­le ai­na­kin au­toi­le­van kus­kin kan­nal­ta.

En­sin­nä­kin tau­lu on puit­ten pei­tos­sa mel­ko pit­kään, eli sen nä­kee es­teet­tä vas­ta mel­ko lä­hel­tä. Toi­sek­si kun si­ten lo­pul­ta ol­laan sii­nä tau­lun par­haal­la kat­se­lu­a­lu­eel­la, on tau­lu kus­kin nä­kö­kul­mas­ta jo tuu­li­la­sin pe­ruu­tus­pei­lin peit­tä­mä kos­ka si­jait­see niin kor­ke­al­la. (Juu, kus­kil­la pi­tää ol­la kat­se ties­sä…) Jo­ten huo­nos­ti voi ai­na­kin au­toi­le­va kus­ki nämä di­gi­ta­li­set mai­nok­set näh­dä.

Ketä tämä tau­lu nyt oi­kein pal­ve­lee, tai ket­kä on sen tar­koi­tet­tu koh­de­ryh­mä?

IH­MET­TE­LEE: JER­RI KÄM­PE-HEL­LE­NIUS