ELO­KU­VA

Ra­jal­la on elo­ku­va Suo­men ra­ja­seu­duis­ta, pa­rem­man huo­mi­sen toi­vos­ta, mut­ta myös pe­lois­ta ja tur­vat­to­muu­den ko­ke­muk­sis­ta, joi­ta maa­il­man­po­li­tii­kan vas­tak­kai­na­set­te­lu ja uu­si kyl­män so­dan ai­ka­kau­si meis­sä kai­kis­sa he­rät­tää, sekä sii­tä mi­ten elä­mä niis­tä huo­li­mat­ta jat­kuu.

Ra­jal­la elo­ku­va esi­te­tään Kino Kirk­ko­num­mes­sa per­jan­tai­na 14.3. klo 13.30, lau­an­tai­na 15.3. klo 15 ja tiis­tai­na 17.3. klo 19.

Syk­syl­lä 2019 do­ku­men­ta­ris­ti Eli­na Hy­vä­ri­nen luki uu­ti­sen, et­tä hal­li­tus on teh­nyt pe­ri­aa­te­pää­tök­sen Pa­rik­ka­lan ra­ja­ny­li­tys­pai­kan avaa­mi­ses­ta kan­sain­vä­li­sel­le lii­ken­teel­le. Hy­vä­ri­nen al­koi seu­ra­ta han­ket­ta: oli­si­ko va­paam­man kans­sa­käy­mi­sen ai­ka­kau­si koit­ta­mas­sa? Voi­si­ko raja Ve­nä­jän kans­sa ol­la sa­man­lai­nen kuin ra­jam­me län­teen? Nyt aja­tus tun­tuu nai­i­vil­ta.

Ve­nä­jä hyök­kä­si Uk­rai­naan ke­vät­tal­vel­la 2022. Raja ei au­en­nut. Se sul­keu­tui ko­ko­naan ja sii­tä tuli Na­ton pi­sin raja Ve­nä­jän kans­sa. Elo­ku­vas­ta tuli ta­ri­na ra­ja­seu­tu­jen sel­viy­ty­mis­tais­te­lus­ta maa­il­man­po­li­tii­kan myrs­kyis­sä.

Raja-alu­eil­la on usein ras­kas his­to­ria. Raja-alu­eet ovat kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa so­si­oe­ko­no­mi­ses­ti hei­kom­mas­sa ase­mas­sa kuin muut alu­eet. Mitä tiu­kem­min sul­jet­tu raja on, sitä enem­män se köyh­dyt­tää ja kur­jis­taa raja-alu­ei­ta mo­lem­min puo­lin. Ra­ja­ny­li­tys­pai­kan kan­sain­vä­lis­tä­mi­nen oli­si ol­lut mer­kit­tä­vä ta­lou­del­li­nen nos­te pie­nen kun­nan elin­kei­no­e­lä­mäs­sä, ja sitä to­del­la odo­tet­tiin.

Nyt raja on kiin­ni ja ra­ja­ny­li­tys­pai­kal­le ra­ken­ne­taan raja-ai­taa. Suo­mi on Nato-maa. Raja-alu­eil­la ol­laan ta­lou­del­li­ses­sa ah­din­gos­sa. Kaik­kien, mut­ta eri­tyi­ses­ti ra­ja­seu­tu­jen ih­mis­ten on täy­ty­nyt muo­dos­taa suh­teen­sa Ve­nä­jään uu­del­leen. Muu­tos on ol­lut niin val­ta­va ja no­pea, et­tem­me vält­tä­mät­tä edes tie­dos­ta sitä vie­lä.

– Do­ku­men­toim­me ajan en­nen ja jäl­keen Ve­nä­jän hyök­käyk­sen. Sen mi­ten no­pe­as­ti ih­mis­ten ajat­te­lu ja asen­teet muut­tui­vat. Se tuo elo­ku­val­le kult­tuu­ri­his­to­ri­al­lis­ta ar­voa. On täy­ty­nyt miet­tiä, mi­ten teh­dä elo­ku­vaa ai­hees­ta, joka on täy­sin ar­vaa­ma­ton. Mis­sä mitä ta­han­sa yl­lät­tä­vää voi ta­pah­tua seu­raa­va­na päi­vä­nä. Ja mi­ten elo­ku­vaa kat­so­taan nyt, vuo­den pääs­tä ja kym­me­nen vuo­den ku­lut­tua.

Eli­na Hy­vä­ri­nen on ko­toi­sin Uu­ku­nie­mel­tä. Hän on viet­tä­nyt ra­jal­la lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa.

– Raja on ol­lut elä­mäs­sä­ni ai­na läs­nä. Muis­tan edel­leen päi­vän, jol­loin näin ra­jan en­sim­mäi­sen ker­ran. Ko­ke­mus oli häm­men­tä­vä. Ra­jan toi­sel­la puo­lel­la kas­voi­vat sa­man­lai­set sa­ni­ai­set, mus­tik­ka­mät­täät ja pih­la­jat kuin Suo­men­kin puo­lel­la. Luon­nos­sa it­ses­sään ei ole ra­jaa, ja sa­maan ai­kaan: raja oli to­del­la voi­mak­kaas­ti ole­mas­sa ja täy­sin ylit­tä­mä­tön. Olem­me pa­lan­neet ta­kai­sin noi­hin ai­koi­hin.