KA­LAS­TUS

Ke­vät on kul­ta-ai­kaa sii­an poh­ja­on­gin­nal­le, muis­tut­taa Suo­men Va­paa-ajan­ka­las­ta­jat. Sen har­ras­ta­mi­seen tar­vi­taan jon­kin­lai­nen heit­to­va­pa, jol­la syöt­ti saa­daan len­tä­mään riit­tä­vän kau­as ran­nas­ta. Tämä lep­poi­sa ka­las­tus­muo­to mah­dol­lis­taa myös lä­hi­luon­nos­ta naut­ti­mi­sen, sil­lä kun sii­ka­kouk­ku on hei­tet­ty ve­teen ja vapa ase­tet­tu ki­ven­ko­loon odot­ta­maan tärp­piä, on­ki­ja voi kes­kit­tyä ym­pä­röi­vään luon­toon ja ke­vät­sään ihai­luun.

Sii­ka­on­ki­va­van kär­keen kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti lait­taa ”ki­li­kel­lo” tai jo­kin muu tär­pi­nil­mai­sin, jon­ka ää­ni­mer­kis­tä tie­tää ka­lan na­pan­neen syöt­tiin. Tämä tuo sii­a­non­gin­taan rut­kas­ti li­sää ren­tout­ta ja va­paut­taa on­ki­jan tärp­pien vä­lis­sä vaik­ka­pa seu­raa­maan muut­to­lin­tu­jen tou­hu­ja tai an­taa hä­nel­le mah­dol­li­suu­den vain naut­tia au­rin­koi­ses­ta ke­vät­sääs­tä sekä eväis­tä.

Lep­poi­suu­ten­sa an­si­os­ta sii­a­non­gin­ta so­pii har­ras­tet­ta­vak­si niin yk­sin, ka­ve­rei­den kuin per­heen pie­nim­pien­kin kans­sa. Ka­lo­jen nar­raa­mi­sen ohes­sa on­ki­ja voi teh­dä myös eko­te­on ja siis­tiä ran­taa ke­rää­mäl­lä siel­tä pois tal­ven jäl­jil­tä pal­jas­tu­nei­ta ros­kia.

Kausi alkaa heti jäiden lähdettyä

Sii­an on­gin­nan kau­si al­kaa Ete­lä-Suo­men ran­ni­kol­la heti jäi­den läh­det­tyä, yleen­sä maa­lis­kuus­sa tai huh­ti­kuun alus­sa ja se­son­ki kes­tää huh­ti­kuun lo­pul­le ja poh­joi­ses­sa huh­ti­kuun puo­les­ta vä­lis­tä tou­ko­kuun lo­pul­le as­ti. Hy­viä sii­a­non­gin­ta­paik­ko­ja ovat vir­taa­vat sal­met ja nie­mien kär­jet, jois­sa on hiek­ka- tai sa­vi­poh­ja.

”Syöt­ti­nä kan­nat­taa käyt­tää kai­ken­lai­sia on­ki­mi­seen so­vel­tu­via ma­to­ja tai lie­ro­ja, joi­ta ke­vääl­lä, kun ma­to­maat ovat vie­lä jääs­sä, voi os­taa kau­pois­ta. Mi­kä­li ma­to­ja ei ole saa­ta­vil­la, myös nip­pu kär­pä­sen touk­kia pie­nes­sä kou­kus­sa an­taa sii­ko­ja, jos­kaan ei ihan yh­tä te­hok­kaas­ti kuin mato”, Suo­men Va­paa-ajan­ka­las­ta­jien ka­la­ta­lou­sa­si­an­tun­ti­ja Jan­ne An­ti­la sel­vit­tää.

Siika nappaa myös myöhään syksyllä

Vaik­ka sii­a­non­gin­ta tun­ne­taan ke­väi­se­nä ka­las­tus­la­ji­na, sii­ka nap­paa on­keen myös myö­hään syk­syl­lä. Mitä lä­hem­pä­nä jäi­den tu­loa ol­laan, sitä pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det sii­ka­saa­lii­seen. Ran­ni­kol­la sii­ko­ja löy­tyy syk­syi­sin sa­moil­ta pai­koil­ta kuin ke­vääl­lä­kin. Tal­vel­la sii­kaa voi ka­las­taa pilk­ki­mäl­lä esi­mer­kik­si mor­mus­kal­la tai tap­si­pil­kil­lä. Li­säk­si sii­kaa ka­las­te­taan avo­ve­si­ai­kaan myös per­hol­la ja uis­te­le­mal­la.

Sii­ka­on­gel­le kan­nat­taa An­ti­lan mu­kaan läh­teä sen tar­jo­a­man ren­non jän­ni­tyk­sen li­säk­si myös sik­si, et­tä sii­ka on eri­no­mai­nen ruo­ka­ka­la. Sii­as­sa on pal­jon sy­dä­men ja ve­ri­suon­ten ter­veyt­tä edis­tä­viä hy­viä ras­va­hap­po­ja ja D-vi­ta­mii­ni­pi­toi­suu­ten­sa puo­les­ta se on ka­lo­jen aa­te­lia. Sii­ka tar­jo­aa myös mo­nia ku­li­naa­ri­sia mah­dol­li­suuk­sia, sil­lä sen lait­ta­mi­nen ruo­ak­si on­nis­tuu niin uu­nis­sa, sa­vus­ti­mes­sa, gril­lis­sä, keit­tä­mäl­lä, höy­ryt­tä­mäl­lä kuin graa­vat­tu­na­kin.

Muista hoitaa lupa-asiat kuntoon

Sii­a­non­gin­ta vaa­tii 18–69-vuo­ti­ail­ta ka­las­ton­hoi­to­mak­sun suo­rit­ta­mi­sen. ”Jos ha­lu­aa ka­las­taa use­am­mal­la va­val­la, vaa­di­taan li­säk­si ve­si­a­lu­een omis­ta­jan lupa”, An­ti­la muis­tut­taa.